United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kävi öillä öitsimässä, pime'illä pilkkoisilla. Ei ollut sitä kyleä, kuss' ei kymmenen taloa, eik' ollut sitä taloa, kuss' ei kymmenen tytärtä, eikäpä sitä tytärtä, ei sitä emosen lasta, kunk' ei vierehen venynyt, käsivartta vaivutellut. Tuhat tunsi morsianta, sa'an leskiä lepäsi. Kaht' ei ollut kymmenessä, kolmea koko sa'assa piikoa pitämätöintä, leskeä lepäämätöintä.
Maast' ylös törröttää sylen verran puun tyvi, tammen 327 tai ikihongan kanto, jot' ei lahoks saa sade kuunaan. Valkea paasi on pantu sen kumpaisellekin puolle teitten käänteeseen, kuss' aukea on ajotanner. Hautako merkkeineen kenen ammoin kuollehen lienee vai ajokiistämön maali, mi tehty on taattojen aikaan? Pannut on määräks sen nyt askelnopsa Akhilleus.
Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes, Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö, Siell' ensin silmäni aukes, Siell' leikin lasna ma rantamalla, Siell' lepää heimoni nurmen alla, Ja siellä neitonen Karjalan Sai lempeni leimuamaan.
Suuntasi Aiaaseen heti Hektor välkkyvän keihään, mutta sen Aias keksi ja kerkesi väistyä hiukan, vaan Skhedios terän tiell' oli, Ifitos-sankarin poika, uljain miehiä Fokis-maan; Panopeus hänen kuulu kaupunkins' oli, kuss' alamaisia häll' oli monta; tunkihe keihäs tuo solisluun alapuolle, ja kärjen vaskinen nirkkopa taas seläst' ulkoni hartian alta.
"Kerrotaanpa myös, että Taavetin kaapin nurkissa kummittelee, siellä sanotaan nähtävän mustia olennoita, jotka ovat hyvin viinapullon näköisiä ja ne tietysti tulevat sinne itsekseen, sillä Taavetti sanoo: 'pois se minusta, että sillä synnin myrkyllä suuni pilaisin. No, no en minä tiedä onko noissa puheissa pikkuistakaan perää; paljonhan maailma tyhjääkin puhuu, 'vaan ei siinä savua, kuss' ei tulta', sanoivat vanhat.
Peistään noutamahan kun karkasi kautt' eturinnan kauas Tydeun poika, se kuss' oli juuttunut kenttään, Hektor tointuen vaunuilleen heti heittihe, keskeen 359 joukkojen kiidättäin sekä välttäen kuoleman kolkon.
Kuin ori parrestaan, rehuseimen ruokkima runsaan, päitset katkoen karkaa pois, tömisyttäen kenttää, virran vierivän luo, kuss' aina on tottunut uimaan, uljuutt' uhkuen, pää ylähällä ja ympäri kaulan leiskuva, lentävä harja, se korskana kauneudestaan päin tutun laidunmaan hepolaumaa laukaten kiitää: Pergamon linnast' aaluva noin Priamon, Paris aimo, riens asevälkkyinen, laill' auringon ani-kirkkaan, rinnoin riemuavin; jalat kiitäen vei, pian joutui veljen, Hektorin luo jumalaisen, juuri kun aikoi käydä hän eelleen, kons' oli puolisoaan puhutellut.
Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes, Kuss' uurtaa vaaroja Pielisvyö: Siell' ensin silmäni aukes, Siell' leikin lasna ma rantamalla, Siell' lepää heimoni nurmen alla, Ja siellä neitonen Karjalan Sai lempeni leimuamaan.
Mutta kun kaunoiseen Priamon hän pääs asumukseen, kuss' oli pylvähiköt siloveistoiset sivureunaa vierekkäin viiskymmeninen rivi suojia täytti; suojasi poikia nuo Priamon kivikiiltävin seinin, öin kera armahien kun puolisojensa he nukkui; kammiot tyttärien pihan vastaisell' oli puolla kaunoiset, kakstoist' olosuojaa kiiltäväseinää rinnakkain riviteltyä myös; Priamon vävyt niissä öisin puhtoisten kera nukkui puolisojensa siell' emo antelias kera Laodiken tuli vastaan, siskoja sorjimman, kotisuojiin saattaen häntä.
Tuollapa taas, vasen kuss' iki-itketyn taiston ol' ääri, kuulu Aleksandros soti, mies Helenen hiusheljän, kiihtäen kumppanejaan sekä kannustain kahakoimaan; virkkoi astuen luo heti Hektor, nuhteli julki: "Surkea mies, kuvaurho, sa kuihkoja, naisien narri, Deifobos mihin jäi, Helenos mihin, ruhtinas uljas, Asios Hyrtakon juurt', Adamas mihin, Asion poika? Missä on Othryoneus?