United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hätä on mulla, Hän tietävi tulla, Virvoitusta tullessa tuo, Ja siitä mun sieluni juo. Mull' on toivo ja pelko, Kun ei näy polku, Jos Hän sitä nähdä ei suo. Mä murhehdin sitä, Ah, kuinka mä pitää Voin tallella sen tavarain, Kuin Jesukseltani sain. Se oi! pian puuttuu: Taas kaikki nyt muuttuu Mun toivoni pelvoksi vain.
Riippukoon siellä repo-raatosi itsellesi ylennykseksi ja pelvoksi muille pettureille!" Kauhusta kalpein kasvoin kuunteli väki Ollin hartaita manauksia. Vihdoin sanoi välskäri: "Katsotaanpa sairaan haavaa!" Haava paljastettiin. Luoti oli käynyt polviniveesen. "Ohoo, kylläpä sattui pahaan paikkaan. Sääri täytyy leikata polven päältä." "Voi, voi, voi, menkää noutamaan pappia", vaikeroi Jussi.
En voisi kertoa pitkää epätietoisuuttani, joka alati pettävine toivoineen oli virvatulien kaltainen, jotka ennen kotona liehuvalla tavalla liitelivät soiden yli, mutta lähestyessä katosivat; samoin oli toivonikin himmentynyt ja vähitellen muuttunut synkäksi lakkaamattomaksi pelvoksi. Tahdon sanoa minkälaiseksi pelvoksi.
»Käykäämme sokeaan yön valtakuntaan», näin lausui Mestari, nyt kuolon-kalvas, »ma eellä astun, sinä seuraat mua.» Ma hälle, nähdessäni kalpeutensa: »Kuin voin ma seurata, jos sun on kammo, sa ainoa, mi estät epäilyni?» Hän mulle: »Vaiva niiden, jotka tuolla alhaalla ovat, kuvaa kasvoilleni tään säälin, jonka pelvoksi sa luulet.
Joosefi jalo pakeni Kulki maalle kaukaiselle; Kusta jällen kulkeneepi, Kosk' oli vaipunu vihaaja Kurja kuollunna kuningas, Nopsasti Natsaretihin, Kotiin rientää retkeltänsä: Kuss' oli kuulian isäänsä, Autti työssä äitiänsä Veti vettä, kantoi puita, Autti tehdä astioita, Pelvoksi pahojen lasten.
»Käykäämme sokeaan yön valtakuntaan», näin lausui Mestari, nyt kuolon-kalvas, »ma eellä astun, sinä seuraat mua.» Ma hälle, nähdessäni kalpeutensa: »Kuin voin ma seurata, jos sun on kammo, sa ainoa, mi estät epäilyni?» Hän mulle: »Vaiva niiden, jotka tuolla alhaalla ovat, kuvaa kasvoilleni tään säälin, jonka pelvoksi sa luulet.
Suomen tytön poskipäihin veri vaatii kukkaset, hall' ei pysty harmaa näihin, näit' ei pane pakkaset; luonnossa on lempeyttä, sydämessä siveyttä. Ruhtinaalle. Eläköön armias, rakkahin Ruhtinas Suomenkin maan! Täälläkin toimea, tapoja, taitoa, parempaa oloa kartuttamaan! Pahojen pelvoksi, oikeuden ohjaksi eläköön hän. Korvenkin kodassa kullekin omansa, orvolle osansa säilyttämään!
Vaasaitten sijalla, Vaasaitten neuvolla Hallitkoon hän: Metsänkin kodossa Orvollen osansa, Pienimmäll' omansa Säilyttämään! Estä, oi Jumala, Pahuuden juonia Pimeyden teill'! Hän ku on ilomme, Onnemme, toivomme, Hänelle olkoomme Se kuin hän meill'! Turvana tuhatten, Herrana sydänten Eläköön hän! Väärille pelvoksi, Hyville voitoksi, Suomelle riemuksi Eläköön hän.