United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katseli kummissaan ylt'ympäri suurina silmät, näinpä jo hämmästyin sydämelleen sankari virkkoi: "Ah, näky kumman kummapa on nyt silmäni eessä! Tuossa on keihäs maassa, mut ei näkyviss' ole miestä, jolle sen surmaks singahutin, himon tuntien tuiman. Aineiaskin siis oli lempimä kuolematonten, vaikka ma luulin noin hänen väittävän kerskaten suotta. Niinpä hän menköön!
Torille heitä kutsu; siellä minä Todistan, heidän sekä kansan kuullen, Sanani todeks. Hän se, josta kannan, On juuri tullut kaupunkiin ja aikoo Nyt kansan eteen astua ja koittaa Sanoilla puhdistaida. Menkää! 1 SALALIITTOLAINEN. Kuin voitte, herramme? AUFIDIUS. Kuin miesi, jolle On omat armolahjat myrkkyä Ja sääli surmaks.
MACBETH. Taas kuume minuun karkaa; terve muuten Olisin ollut: niinkuin marmor' ehjä, Kuin vuori vahva; rajaton ja vapaa Kuin ilman henki; vaan nyt salvass' olen, Siteissä, raudoiss', epäilyyn ja kauhuun Kahlittu kiinni. Säilyss' on siis Banquo? MURHAMIES. On, herra, säilyss' allikossa tuolla, Ja päässä kaksikymment' aimo haavaa, Joist' yksikin jo surmaks olis. MACBETH. Kiitos!
Petos oisi, Pahempi varkautta ja kavaluutta, Salata työs, ja vaiti miehest' olla, Jok' ylistyksen kukkuloille yltää Ja nöyrä vaan on. Siis nyt näytteeks siitä, Mit' olet, enkä töittes palkinnoksi Puhua suo mun, sotajoukon kuullen. MARCIUS. Mull' ompi haavoja, jotk' äilehtivät. Kun niitä mainitaan. COMINIUS. Jos sit' ei tehdä, Niin kiittämättömyydest' ärtyvät ne Ja voivat surmaks olla.
Virkki ja vei asun ylt' asekuulun Paionin poian. Mutta Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, jousen joukkojen pään Diomedeen suuntasi surmaks, suojana patsas pääll' lepokummun, kuss' ikiunta Ilos, Dardanon juurt' uros, uinui, valtias vanha.
Virkki ja peitsen syöksi jo kilpeen ympyriäiseen; kilven kiiltävän puhkipa tuo ase ankara työntyi, myös läpi haarniskan taesorjan tunkihe tutkain, kyljest' irroittain ihon luuhun saakka; mut eipä sallinut Pallas Athene sen painua sankarin rintaan. Tunsi Odysseus, ett' ei surmaks isku se ollut, taapäin astahtain hän lausui noin, sanan virkkoi: "Onneton mies, sinut ottava on nyt turmio rutto!
Vastasi rohkaisten Menelaos vaaleva hälle: "Viihtyös, veljeni, säikyksiin äl' akhaijeja saata! Surmaks ei otarauta se ollut, sillä sit' esti päällimmäisenä välkkyvä vyö sekä lieve sen alla, varjeli vaskinen myös mua seppojen työ, levysonnus." Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Niin jos tottakin ois, Menelaos, veljeni armas!
Niinkuin Hesperos yön pimeäss' yli tähtien muitten kirkas on tuikkeeltaan, ihanaisin tähtiä taivaan, niinpä nyt välkkyi peitsen pää, kun Hektorin aimon surmaks suuntasi sen käden oikean voimin Akhilleus vaanien kohtaa, jost' ihon sorjan vammata voisi.
Vaan nyt Akhilleun kiiti jo suoraanlentävä saarni, jonk' oli suunnannut hän surmaks Asteropaion, ei toki iskenyt kohti, se vain kävi törmähän rannan, siihen tunkeutui ihan varren keskehen saakka. Temmaten huotrastaan veti viiltävän miekan Akhilleus, vimmoin karkasi kohti; mut turhaan pois koki toinen peistä Akhilleun kiskaltaa käsin jäntevin irti.
CAESAR. Voiko sitä välttää, Mit' isot jumalat on määräks panneet? Ei, Caesar lähtee; merkit nuo ne koskee Niin hyvin mailmaa kuin Caesaria. CALPURNIA. Komeettoja ei näy, kun loiset kuolee, Mut ruhtinasten surmaks taivaat hehkuu. CAESAR. Monesti eläissänsä arka kuolee, Mies uljas maistaa kalmaa kerran vaan.