Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
MALCOLM. Ma kiitän, tohtori. MACDUFF. Mik' on se tauti? MALCOLM. Sanovat sitä riisiks. Olen usein Tuon hyvän kuninkaan tääll' Englannissa Tekevän nähnyt tuota ihmetyötä. Ties miten taivasta hän suostuttaa; Mut kovin koiteltuja, joita vaivaa Ajokset, haavat, surkeoita nähdä, Joit' ei voi lääkär' auttaa, parantaa hän, Ripustain kultarahan sairaan kaulaan Rukouksin hartahin.
Lausui noin; mut vait oli muut, ihan ääneti istui, hämmästyin, täynn' uhkaa näät väkevästi hän haastoi. Foiniks vanhapa noin, hepourho, nyt vastasi viimein, silmiin kyynelet sai suru vuoksi akhaijien laivain: "Tottako mietit siis kotimatkaa, kuulu Akhilleus, lainkaan laivoja et merinopsia suojata mieli, torjua tulta ja turmaa, kun viha mielesi täyttää? Kuinka ma siis sinust' erkanen, jään, rakas poikani, yksin? Sillä sun seurakses minut laittoi Peleus vanha, lähtevä kons' olit Fthian mailt' Agamemnonin luokse, nuorena, taistelohon tasapäähän tottumatonna tai sanan sattuvan taitoon, myös joka miesten on maine; kaikkeen tuohon siis minut oppaaks sulle hän laittoi, mies sinust' ett' yleneis jalo neuvoon, jaksava toimeen. Siis, rakas poikani, en sinust' erkane, luotasi luovu, en, vaikk' ois rypyt vanhuuden joku kuoloton vievä multa ja kukkean nuoruuden viel' antava jälleen, kuin olin nuori, kun Hellaan maan jätin nais-ihanaisen, taattoni vainoa vältin, Amyntorin, Ormenon poian. Näät ylen yltyi hän hiussorjan hempukan vuoksi, itse jot' aina hän liehi ja puolisoaan ylenkatsoi, äitiä mun; mua pyys emo, kärtteli polvia kietoin liittymähän sivulemmittyyn, ukon että hän hylkäis. Tein, mitä pyys emo multa; mut arvasi tuon heti taatto, päälleni kiivain huus kirouksin Erinnyit kolkot, ettei polvelleen sois poikaa, mun perijääni, nousevan milloinkaan; kirouksen tuonp' ikivallat täyttivät, hirveä Persefone sekä Zeus manalainen. Vaskin viiltävin tuost' isän iskeä hengeti aioin, vaan joku taivahinen vihan suisti ja toi toki mieleen 459 kansan tuomion mulle ja ihmisien ison moitteen, ett' isänmurhaajan nimi mull' ois suussa akhaijein. Mutt' isän kiukkuisen katon all' asujaksi en jäädä saattanut kauemmin minä, ei sitä sallinut mieli. Pyynnöillään yhä piirittäin suku, ystävät kyllä taattoni kartanohon koki taltuttaa mua jäämään. Nuo monet uhkeat oinaat, myös härät sorkkuvasääret iskivät, vartaissaan monet rasvaa-tiukkuvat karjut korvennuttivat kypsyttäin kypenillä Hefaiston, viiniä vanhuksen savileiliä särpivät monta. Yötä he yhdeksän, mua paimentain, piti siellä vuoroin vartiotaan, tulet laanneet ei palamasta; toinen pylvähiköss' oli vieress' ympärysmuurin, toinen leimusi taas lepokammion uksien eessä. Mutta kun kymmenes yö ylen saapui sankea maille, niin lujaliittoiset minä mursin kammion ukset, hiivin joutuen pois, yli kiipesin ympärysmuurin, ei mua vartiat huomanneet, ei palveluneidot. Karkkosin Hellaan kautt' avotanterisen minä kauas Fthiaan, lampahien mehulaitumiseen emomaahan, ruhtinas Peleun luo; minut otti hän suosiosuojaan, mielistyi tulijaan, kuten armas on ainoa poika, vuosia taaton toivoma tuo, isän aartehet saapa, soi elon vauraan mulle ja myös alamaisia monta, hallita Fthian äärtä mun antoi, maata dolooppein. Siksi, mik' oot, sinut varttumahan, jumalainen Akhilleus, sain sydämestäni hellien, sill' ei muut sua saaneet kesteihin kera, ei kotilinnass' atriapöytään, mun piti polvell' istuttaa, piti suuhusi sulle särvin pienentää, pikarillasi viiniä antaa. Kastelit rintani kaikk' useastikin, kun sinä viinin suustasi purskutit pois, tukalaisena lapsena vielä. Noinpa sun hoidostas näin paljon huolta ja vaivaa, sillä kun mult' ikivallat vei oman aaluvan toivon, 493 jäit olemaan sinä poikani siis, jumalainen Akhilleus, jotta sa torjuisit pahan päivän päältäni kerran. Malttaos siis raju mieles, Akhilleus! Ei sovi, ett' on noin sydän armoton sulla; on armeliaat jumalatkin, sentään joill' avarampi on auvo ja valta ja voima. Hartain suostuttaa lupauksin, suitsutusuhrein, viinein, alttariteurain myös voi heit' anovaiset ihmiset, kun kuka rikkonut on, yli käskyjen käynyt. Näät Rukouksetkin ovat lapsia Zeun, isän ylhän; ontuen, muodossaan rypyt murheen, vilhuvin silmin Harhan pattoisen tuhojälkiä astuvat surren. Harhapa rientäväjalka ja reipas on, nuo heti jättää kauas kaikki ja saa maan piirin pilloja täyteen itkuks ihmisien; peräss' astuu vaalijat vammain. Zeus-isän tyttäret nuo kuka kohtaa kunnian antain, sille he runsaan onnen tuo, sen toivehet kuulee; vaan ne jos torjuu, karkoittaa kuka ynsein kielloin, kääntyvät Zeus-isän luo ne ja Harhan pyytävät haltuun hylkäämään hänet, kunnes on vaurio kostona hälle. Niinpä, Akhilleus, sultakin siis Zeun tyttäret saakoot kunnian, kuin sydän aina sen antaa kunnokas heille. Lunnait' ellei aikois nyt sekä vastakin antaa Atreun poika ja vain sua kohtaan kiukkua hautois, niin vihan kiivautt' en pois riisumahan sua pyytäis enkä akhaijeja auttamahan, hätä suuri jos onkin. Vaan monet lunnaat tarjoo nyt sekä vast' useammat, suostutusmiehet myös valioimmat, akhaijien parhaat, luoksesi laittanut on, jotk' Argos-maan urohista sulle on rakkaimmat.
teidän koeteltu Emma Micawber". Minä en ollut mielestäni oikeutettu antamaan semmoiselle vaimolle, jolla oli Mrs. Micawber'in kokemus, muuta neuvoa, kuin että hän kärsivällisyydellä ja hyvyydellä koettaisi suostuttaa Mr. Micawber'ia. Toinen takaisinkatsaus. Sallikaat minun kerran vielä seisahtua erääsen muistettavaan aikakauteen elämästäni.
Hän pyysi puolisokseen häntä tytön isältä, laamanni Birgeriltä, joka myös antoi siihen myönnytyksensä. Mutta Birgitta ei ollut yhtä halukas astumaan vihkituoliin, vaan häntä piti kauan suostuttaa ennenkuin hän siihen taipui. Häät pidettiin; sulhanen oli 18 vuoden ja morsian 13 vuoden vanha. Avioliitto tuli onnelliseksi ja heille syntyi 4 poikaa ja 4 tytärtä.
Kun Adelsvärd puuhasi venettä lähtövalmiiksi, ilmotti Maria tuntevansa lievää pahoinvointia; hän saisi nyt soudella yksin. Hän koki suostuttaa, mutta Maria oli jyrkkä. Leikillään sanoi Adelsvärd: Entä jos tapaan merihirviön?... Maria pudisti päätään: Korkeintaan voit tavata ihmisiä, ja niitähän sinä kartat! Adelsvärd lähti vesille. Hänellä oli mukanaan maalausvehkeet.
Vaikka Guldborg, niinkun koko Tanskanmaa hyvin tunsi, että Filippa oli yhtä hyvä kuin kauniskin, ja salaisesti teki monta hyvää työtä, ei hän kuitenkaan tässä kohden olisi voinut häntä suostuttaa, sillä hän tiesi myös, että jalo ruhtinatar ei paljon voinut puolisonsa ylitse, joka usein loukkasi häntä irstaisuudellansa; mutta tärkeä tapaus, nimittäin kuningatar Margaretan kuolema vuonna 1412, muutti kuitenkin hänen päätöksensä.
Gabriel koetti sovittaa, milloin kääntäen kinastukset leikiksi, milloin taas ottaen muka osaa ja hakien puolueetonta näkökohtaa, ja kokien suostuttaa molemmat siihen. Yhtä tyytymättömäksi jäi Henrik Gabrielin muihin tuttaviin, vaikka hänen oli tässä helppo peittää Gabrielilta vastenmielisyyden tunteita.
Te ette tunne kuningas Richardia te olette vaan vähän aikaa olleet hänen kanssa naimisissa yhtä hyvin voisi hengähyksenne pakottaa länsituulta väistymään, kun se rajuimmasti ärjyy, kuin sananne voisivat suostuttaa kuninkaallista sukulaistani heittämään sotalakien rikkomista rankaisematta. Oi, Jumalan tähden, lähettäkää pois tuo ritari, jos todella olette hänen tänne houkutelleet!
Minä puolestani en käsitä kuinka voi odottaakaan että joku vapaasta tahdosta suostuisi menettämään ymmärrystänsä. Ja jos Miss Travers ei sitä voi tehdä, sentähden että George Belvoir tekee sen, niin ette voi häntä siihen suostuttaa, vaikka tuomiopäivään saakka puhuisitte hänelle siitä."
Hän tiesi hyvin millä tavoin hän voisi taivuttaa ja suostuttaa välinpitämätöntä Lady Chillinglyä; hän ei herennyt ennenkuin tämä itse meni Kenelmin huoneesen ja sanoi vallan tyynesti: "Vai olet sinä aikeissa kosia Miss Mordauntia, joka luultavasti on Warwickshiren Mordauntien sukua.
Päivän Sana
Muut Etsivät