Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Niin mä kasvoin tuulen kanssa nenässä utuisen niemen, kuljin tuulen kumppalina, vierin veljenä ahavan ympäri selän sinisen, lakkipäien lainehien. Tuuli se pojan povehen puhalsi vihurit vinhat, idän irnut, kaakon karjut, luotehen sotaiset soitot; henki myöskin hellät tuulet, kodin armahat ahavat, emosen etelätuulet, lemmen vienot länsileyhkät.
Vaan liki päästessään, useimmat kuss' urot parhaat parvena, keskellään hevonsuistaja Tydeun poika, seisoi peljättäin kuin raateliaat jalopeurat tai rajut metsän karjut, joilt' ei rohkeus raukee, Here seisahtui helo-olka ja huusi jo heille Stentorin hahmoss', urhon, joll' oli vaskinen ääni, viidenkymmenen muun joka huutaa voi kera kilpaa: "Voi häpeäänne, akhaijit, voi, kuvasankarit kurjat!
Kilven kiiltävän puhkipa koht' ase ankara työntyi, myös läpi haarniskan taesorjan tunkihe tutkain, reiän miehustall' ihotakkiin leikkasi keihäs, vaan uros itsepä väisti, ja välttyi kuolema kolkko. Kumpikin tempasi pois yht'aikaa ankaran peitsen, 255 syöksyen vastakkain kuin raateliaat jalopeurat tai rajut metsän karjut, joilt' ei rohkeus raukee.
Oh, karju mitä karjut, huudahti lord Winter, mutta elä yritäkkään puremaan, sillä sen sanon ennakolta, että pahentaisit vaan asiaasi; täällä ei ole mitään asianajajia, jotka edeltäkäsin järjestelevät perintöseikkoja; täällä ei ole ketään vaeltavaa ritaria, joka tulisi hieromaan riitaa minun kanssani kauniin naisen tähden, jota minä pidän vankinani; mutta minulla on varalla tuomareita, jotka langettavat syylliseksi semmoisen naisen, joka on niin hävytön että menee kaksin-naimisiin vanhimman veljeni lord Winterin kanssa, ja ole varma siitä että ne tuomarit jättävät sinut pyövelin käsiin, joka toimittaa sinun molemmat olkapääsi samanlaisiksi.
Kun taasen yhdyin muihin, olivat miehet täysin tyyntyneet, mutta mökisivät Villeä vastaan uhaten hänelle happamia seurauksia siitä, että hän oli rauhallisia ihmisiä syyttömästi vanginnut. Puhelu oli äänekästä, ja jo kaukaa kuulin Villen ankaran äänen vastaavan: Mitä sinä siinä karjut kuin Karjalan härkä! Luuletko, että minä olen ensi kertaa pappia kyydissä?
Niitä siistit ja silität ja ruopottelet, vaikka pääsisivät ne kutkastaan ja karvastaan piehtaroimallakin. Sinä olet raaka ja sisukas, karjut ja häklällä kolhit. Jos tekisin, niinkuin pitäisi, alleni sinut kuopaisisin, niin että puna turskuisi, niinkuin siltä, joka oli täällä ennen sinua.»
Soi korahukset, kun monen sonnin välkkyväkyljen sorteli veitsi ja myös monen lampaan, määkyvän vuohen; valkeahampaiset monet rasvaa-tiukkuvat karjut korvennuttivat kypsyttäin kypenillä Hefaiston; vainajan ympäri ammeittain veri aaltosi maassa. Tuonnepa myrmidonein päämiehen, Akhilleun nopsan, vallat akhaijein muut vei luo Agamemnonin aimon, vaivoin suostuttain uron ystävätään surevaisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät