Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Mut impeni armas ja viehkeä-huuli, Sun jouda en ruusuja suutelemaan, Mun kansani kallis ja murhekas maani Ne kutsuvat työhön ja taistelemaan. »Oi poikani, heittäös työsi jo pois, Jo ammoin on saapunut yö, Pian koittavi taivaalla huomenkoi Tuo valvonta voimasi syö!» Oi äitini armas ja kultaisin, Et nyt mua työstäni saa En jouda, en jouda mä uinailuun: Kun vaarassa häilyvi maa.
Hetken Paimelasta muistan ain, Kun pilvi synkee pauhas, Pian päivä toki voiton sai Ja heljän helmans aukas Ja Pohjannummen niitult himmeältä kuului Impeni huuhellus. Muistelenpa hetkee ankaraa Oi muisto pyhä aina! Tuol Kauniaisten ahoilla Ma seisoin sunnuntaina, Ja kaukahaalla huokailivat torninkellot Kultani kuollut oil. Impi kuoli, lausui kuoltessaan: Pois taivaan maahan lähden.
Mut morsion nuoren huulilta on kuollut nuoruuden hymy. »Neiti marmorin-valkoinen, mihin hukkasit silmäsi säteen? Ole ihana impeni onnekas, et vanki sa oo, vaan valtias: hääkellomme, kuuletko, vastaan jo soit Saat kaiken, min ihminen saada voi, saat kullat ja päärlyt käteen!» »Ritari hurmehen-punainen, on toinen ylkä jo mulla. Punaverkana puuntavi kirkkoties, välillämme istuu murhattu mies.
Siell' lehtinen kauhtana ain' On hartioill' unisen koivun, Ja ainian lempeillä kunnailla läikkyy Vaimot helluntain. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon. Siell' laaksossa vainion all' On keväinen, viherjä niittu, Mi herttaisess' hämäräss' ainian siintää Keltaisin kukkineen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon.
Ne sanoi hänen matkalle lähteneen. Mut miksi lapsen laskivat he yksikseen, ma miks en hältä hyvästiä saanut? Ja äiti se huoneesta huoneesen käy, mut häntä, oi häntä ei missään näy, oi, minne emon lintunen lensi? Miks tuli mun äkkiä kylmä nyt? On niinkuin päiv' olis päättynyt. Häll' oli niin lämpimät kätöset. Oi, ethän sä impeni pettänyt, et. Oi, ethän sä jääksi mun muuttuvan sois?
Tämän näin mä, sydäntäni poltti, Kyynel juoksi poskelleni, Enkä ymmärtänyt, miksi itkin Mutta näinhän taivaan maan!» »Ei mun lapsein! Tuolla ylähällä Onpi rauhan kaupunki; Siellä elon aurinko ei laske, Siell' on istuin Jumalan». »Ei! vaan tuolla, missä kaukarannall' Sinimetsä haamottaa, Siellä onpi koto onnellisten, Siellä autuaitten maa!» Nyt kanssani keinuhun käy, Mun impeni valkealiina!
Olin kulkenut kukkaistarhat ja lempesi lehdot nuo ja hiljaa hiipien tullut sydänkammios sisimmän luo. Minä kuuntelin, kurkistelin, minä katselin kallella päin, ei kuulunut armahan ääntä, niin läksin mä kotihin päin. Niin itkien illan suussa taas läksin mä kotihin päin kah, sieltähän impeni armaan jo vastahan tulevan näin.
Ei liekit ne riehuis, ei roihuis, vain lämpöä lauhaa lois, ja kun hiilos se hiljaa riittyis, niin aika jo unenkin ois. Miks itkisit impeni nuori? Sydän kylmä se kestävi vaan. Mun kanssani kyyneles kuivaa, käy iltoa odottamaan. Ne silmät ne onnea säihkyivät niin hurjaa, hurmaavaa, ne silmät ne riemua räiskyivät niin kummaa, kumpuavaa.
Kas, tuommoinen tyttö on mieleeni mun jok' on intoa, tunnetta, tulta! Sinä viulunsoittaja, soittele vain, minä tanssin impeni kanssa, on leimuva lempi mun rinnassain, vaan olkohon ahjossansa, me kunnekka jäädään kahden illoin, voi autuutta onnen ja lemmen silloin! kas, tuommoinen tyttö on mieleeni mun, jok' on intoa, tunnetta, tulta! MUSTAT SILM
Allani peilinä päilysi lampi, Ylläni siintävä kuulteli taivas, Eessäni karkeli lämpöinen auer Ja vierellä impeni istui. Mä onneni muistoja ääneti nautin Ja silmillä armahan silmiä etsin Vaan silloinpa nurmella rakkahan kummun Nään orvokin suuren ja kalpeen. »Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan? Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?»
Päivän Sana
Muut Etsivät