United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso: tuolla kankahan ja korkeen ahon Hartioilla seisoi äkist ihmeellinen, Kallioinen tanner, himmeä ja hieno. Etähällä ilman rannalla se väikkyi Pyhä tieno myhäellen salaisesti. Kuitenkinpa ilmiö mun silmihiini Selkeästi peilaellen muotons näytti, Niinkuin eteheeni maalattuna kaikki.
CLEOPATRA. Miss' on hän? CHARMIANA. Hänt' en sitten ole nähnyt. CLEOPATRA. Tiedusta, missä on hän, kenen kanssa Ja mitä tekee mua älä maini Jos murheissaan on, sano, että tanssin; Jos iloissaan, niin kerro, että äkist' Olen sairastunut. Joutuin tieto! CHARMIANA. Rouva, Jos oikein häntä lemmitte, niin minust' Ei viisas tämä keino vastalempeen Pakottaa häntä. CLEOPATRA. No, mut kuinka tehdä?
Kirkuna nyt peloittava kaikuu Karkelevain peikkoin joukosta, Neito horjuu heidän keskellänsä, Toki ylhääl viipyy katsantons. Mutta myrsky äkist vaikeneevi, Vaikeneevi ukon jyrinä, Metsä kuultelee ja pilvet seisoo. Mitä luonnossa nyt varrotaan? Katso mikä kirkkaus ja loiste, Koska pimee taivas aukenee, Katso kuinka peikot kiljunalla Kiirehtivät taasen luolihins.
NATHAN. Oh, ette? DAJA. Emme tiedä, niistä tuli ja minne meni hän. Vaikk' ensinkään hän taloa ei tuntenut, päin syöksi, vain kuuloon luottain, vaippa suojanaan, savuhun, tuleen, ääntä kohti, joka meit' apuun huusi. Miesnä menneenä jo häntä pidimme, kun äkist' esiin hän lieskain läpi ilmestyy ja Rechaa väkevin käsin kantaa.
Elonkoite nousee Jo hautas vierehen, Yks enkel' äkist' astuu: »Nyt nouse ilmoilleni» Ja hautakivi vierii, Koi hymyy, välkähtää Nuor' vapaus helohelma Maailmaa tervehtää. Ja kanteleet ja torvet Hänelle riemuvat, Ja silmist' ilohelmet Valuvat kirkkahat, Jo »Hosianna» kaikuu Sun kauttas, synnyinmaa. Sua, Jumal', ylistämme, Meit' tahdoit armahtaa. Hälläpyörä kevätluk. 1871. Aleksanteri Petöfi.
MARCUS. Mut jättääksemme nämä synkät mietteet Kuink' on tuo viekas goottein kuningatar Niin äkist' ylentynyt Roomassa? TITUS. En tiedä; tiedän vain, ett' on niin laita; Mut onko siinä juonta, tietää taivas. Hän velass' eikö suuress' ole sille, Jok' onneen moiseen hänet toi niin kaukaa? Hän varmaan jalosti sen palkitsee. SATURNINUS. No, Bassianus, sinä voiton sait: Iloksi olkoon sulle morsiosi!
Ken äkist' aikoo suuren liekin saada, Hän heikost' oljest' alkaa. Mitä roskaa Ja romua on Rooma, että sitä Voi halvaks viriks käyttää, joka loiston Lois tuohon Caesar-riepuun. Mutta voi! Mihinkä minut saatoit? Kenties puhun Nyt nöyrän orjan kuullen; silloin varmaan Tilille käydä saan. Vaan, mull' on miekka, Ja vaarat ne on joutavia mulle.
Jos teidät huomaa hän, on vaara, että hän oitis kääntyy pois. RECHA. Ah, tuota aitaa! NATHAN. Ja kun hän sieltä äkist' esiin käy, ei voi hän välttää näkemästä teitä. Siis menkää toki! DAJA. Tulkaa! Ikkunan mä tiedän, mistä näämme heidät. RECHA. Niinkö? NATHAN ja pian sen jälkeen RISTIRITARI. NATHAN. Mua melkein aristaa tuo kumma mies, tuo hyveen jäyhyys miltei vavahduttaa.
PRIAMUS. Taivu, Hector, taivu! Näkyjä äitis näki, vaimos unta, Cassandra ennustaa, ja minä myöskin, Kuin äkist' intoon tullut profeetta, Sinulle tänään pahaa aaviloin. Siis käänny! HECTOR. Tanterella on Aeneas. Lupasin miehuuteni takuulla Monelle kreikkalaiselle, ett' olen Tän' aamuna ma siellä. PRIAMUS. Et saa mennä. HECTOR. En valaani saa pettää.
ALEXAS. Kas, kas vain! Jos noiden vallassa olisi tehdä minusta aisankannattaja, niin rupeisivatpa vaikka portoiksi sen asian vuoksi. ENOBARBUS. Antonius tulee. Hst! CHARMIANA. Ei, kuningatar. CLEOPATRA. Näittekö herraa? ENOBARBUS. Emme, kuningatar. CLEOPATRA. Tääll' eikö ole ollut hän? CHARMIANA. Ei, rouva. CLEOPATRA. Hän oli hilpeä, mut äkist' iski Hänehen aatos, joka Roomaa koski. Enobarbus!