Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Ma hälle: »Vaikka tulen, jää en tänne, mut kenpä itse oot, niin kamaltunut?» Hän mulle: »Näät, ett' olen itkeväinen.» Ma hälle: »Henki kadotettu, tänne jää itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut, mutainen vaikka koko muotos onkin.» Päin purtta ojentui hän kaksin käsin, mut hänet torjui valpas Mestarini ja virkkoi: »Joudu muiden koirain joukkoon!»
Viskaalin Iita kertoi että herrasväki oli aamiaispöydässä puhunut tuosta rotestista ja että viskaali oli sanonut että »te vaa rett oot ten maaran». Merkitseekö se sitten hyvää vai pahaa, sitä en tiedä. Neiti Kortman No, se on yhdentekevä. Juonas. Makkaramestarin listassa kuuluu olevan vaan kolme nimeä, mutta herrasväen listassa enemmän. Pormestari on itse kirjoituksen ylöspannut.
Mutta silloin jo koveni äiti, äsähtäen jo hyvin tiukasti: »Vai minnekkä siinä tuasj oot mänössä!» Manasse pysähtyi, mutta suunsa hän tyväsi pullollensa tyytymättömyyttä ilmaisevaksi, vihaistuneeksi, ikäänkuin turvaksi. Ei hän tajunnut itse asiaa, sitä lukukysymystä, ihan selvästi. Joutuipahan vaan omituiseen mielentilaan sen tupakanpolttoasian tähden.
Kuin kauan pyhä kuvas estikään mua näkemästä naista keimailevaa, jok' arvottomin juonin vehkeilee! Putosi naamio, Armidan nään nyt, on poissa sulo kaikki niin, sä oot se! Sinusta aavistava laulu lauloi! Ja liukas, pikku välittäjätär! Kuin syvälle hän alentui! Nyt kuulen ne hiiviskelyt hiljaiset, nyt tunnen sen piirin, jota kaarrellen hän hiipi. Mä teidät kaikki tunnen! Riittää mulle!
Nyt jalat kurjan koukistuivat aivan, hän äänell' itkevällä, huokaellen noin virkkoi: »Mitä pyydät siis sa multa? Jos tietää tahdot niin, ken olen, että tuon rannan raisun astunut oot alas, sa tiedä, kannoin paavin viittaa kerran. Orsini olin, poika karhun, ahnas niin vuoksi heimoni, siell' että kultaa kokosin, täällä itse jouduin säkkiin.
Kuin tuulet vapaat vaeltaa Halk' ilman merten aukeain, Niin elon tuskat unhottain Sun sielus siivittyä saa. Ah, Styksin tumman jättäen Sä kiitää saathan riemuiten Jo lehtoon heljään autuaitten, Miss' osan sulomman te saitten. Et orja tuonen oo, et maan. Sä sielu, vapaa oot. Ja me? Taakkamme koska taukookaan? Sun luokses konsa saavumme? Ja nyt kohosi ylös pilviin ratiseva liekki.
Minä maani ja kansani laulaisin, tämä kansa mun ymmärtäis ja kerta kun sitten mä kuolisin pois, mun työni ja maineeni jäis. Sinä kunnian kukkuran kantaisit, jos sulhosi suureks sais voi, kultani kallein, ainoisin, jos vain sinut saavuttais! Vaan nyt sinä haihtunut haave oot, joka rauhaani häiritset; miks aina sä eessäni kangastat, kun sentään sä antau et?
Simo Hurtan otsa uurtuu: »Toimit joskus liian hyvin.» Arnkil selin nöyrin kuurtuu, poistuu kumarruksin syvin. Huokaa Hurtta: »Tyttökulta! oot nyt orpo, yksin sinä, poiss' on isä, sulho sulta, niiden murhamies nyt minä.» Virkkaa itkusilmin impi: »Kadotin ma taaton harmaan, löysin, mik' on kallihimpi: unelmaini urhon armaan.
Siitä Sullen suuri Luoja, Armias avara Herra, Saisin töistäsi sanella, Kiitosvirttä veisaella, Kuin oot luonut luomisessa Siksi paikaksi pyhäksi, Kussa kunnianimesi Saarnataan, pyhä sanasi. Saapi siihen sielunsairas Aina astua sisälle Syämmellä särjetyllä, Armoalttarin etehen. Siinä löytää lääkityksen Synnin haavoillen syvillen, Aina siin' on armopöytä Tarjon' Tuonen vierahille.
Oi sie, ku ristinpuussa verta vuotain Sait pahantekiälle, katuivaisna Ku rippui rinnallas, sen lupauksen: Viel' tänäpänä paratiisissa Oot kanssani! suo anteeks' kurjalle! Sun armos, Herra, loppumatoin on! Kaikk', kaikki lempes hellä maksaa taitaa! VON ST
Päivän Sana
Muut Etsivät