Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Vaan sinä valaistu sielu, Jos oot oppinut enemmän, Elä näille naureskele, Jos on virressä vikoja, Eikä toimessa totuutta, Asiassa ainehia: En ole opissa ollut, Seisonut sepän pajassa, Ollut luona oppineiden, Tietäjitten tienohilla. Elä suutu suuri Luoja, Tästä virrestä vihastu, Jos en oike'in osannut Tekojasi toimitella.
Lähe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, päin kekohon! Muut on koossa, muut keossa, Sie oot raukka rauhallasi, Kurja kuukumaisillasi, Katalainen kannoillasi. Syöttävi meri sikansa. "Voi meitä merisikoja, Hyvän Päivän hylkehiä, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla!"
Ah, oleanderi tuoksui ja viikunat kukkivat siellä, missä mun nuoruutein lauloi ja leikkiä löi, muuria kierteli viini ja tertut päivässä paisui, parvet perhosien nurmikon kirjavaks loi! Kun olin nuori ma vielä ja kun olin Roomassa vielä, viininlehdistä tein seppelen ympäri pään, juhlien soihdut kun loisti ja kuorossa soittivat huilut: onnekas, onnekas oot, muusain sa lemmikki oot!
Siks olkosi onnellinen, isänmaani, jota uhkasi orjuus, vaino jo vaani, kun istut nyt isäisi orsien alla, ei vie sinun viljaasi vierahan halla. Mut jos opi et sinä onnellisuudesta, opit varmaan uudesta onnettomuudesta, jos seiso et isäisi, äiteisi puolla, sua seppäs ei sepitä, kukaan ei huolla. Kai nähnyt oot taivaalla Kalevan tulet?
Kainosti laulusi nuo »Helohelmiksi» ristinyt oot sa, helmiä kyllä ne lie, mut hikihelmiä vaan. ER
Sa into oot, mi sanani saa soimaan Ja kostoon käskee mun, ei tikarein, Vaan synkkäin pilvein kesken salamoimaan! Tein, mauri, työni mauri, mennä saan... Jos multa halaat runoutta vain, Niin ota tuntein, jotka hehkuin palaa, Tää runsas vuo, jot' etees tahdon valaa, Mut kuule murhe riemuhuudossaan!
Sitte hänet jo nielevät riemuitsevan joukon tervehdyshuudot. »Kohisevan-laskija! Terve, terve! Kaikkien laskijain kuningas! Ei ole sen vertaista!» Levoton joukko tungeksii hänen ympärillään. »No oot sie jumalanviljalla ruokittu, oot kuitennii!» sanoo Väntti ja lyödä läjäyttää Olavia olkapäähän on yhtenä ilonhykäyksenä koko mies lapikkaineen sikaareineen.
Riemu se vaan heti vie unosen, kuvahas pyrin kiinni, Yksinp' oon poloinen, kuullen vaan laulua sirkan; Silloin luoksesi, voi, huokaus sydämestäni nousee!» Annapa näin: »Elias, tosin oot sinä kultani kalliin!» Lausui ja vaikeni taas, silmässäpä kyynele kirkas Loisteli vienoinen »niin ei isäkään sua rakkaamp' Oo, ei äitinikään. Sinuhun minä luottelen aina.
Niin, jumalaisist' oot vihatuimpani valtiahista; ainapa mielees on viha, riita ja riehuva taisto. Suuri jos on väki sulla, sen kai jumal' on joku suonut.
Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltä Ja jonk' on suhteen mailma voimaton, Mun vietellyt on valanehdon tieltä. Sun tähtes rikon, sekö rikost' on? Pois naiset kielsin, mutta sinä vainen Oot jumalatar, sua en kieltää saa; Ei taivaan lempeen koske vala mainen; Sun armos synnistä mun puhdistaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät