Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Vaan ylös, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies! Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies! Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas Vaan pimeyteen jos peräydyt, on kuolo palkkanas. Mut kuolla pois et voi, et saa: sä liian nuori oot; Sä vielä työssä tarvitaan, vaan vanhat poistukoot! Ja vapauttas jos vainotaan, äl' ollos toivoton: Sun hengenvoimaas lannistaa on nyt jo mahdoton!
Ja siellä näin minä murheeksen', Kuin kärsiä kansa saapi, Jok' ei ole vaan sopusointuinen, Vaan kahtia raukeaapi: Kuink' alla kauhean veljesvainon Ja alla vierahan vallan painon Oot, Karjala, kauvan värjyillyt Yksmielinen olkosi nyt!
Seurasivat rakkautemme muistot mua äärelle alttarinkin, kunne kasvot käännän, siellä sinä, mitä mietinkin, mieless' oot, sun on piirtees Ristiin-naulitulla, sun soi äänesi messun halki, rukouksessani hartaimmassa haave syntinen sylkähtää. Itkeä mun pitäis itseäni, sentään entistä aikaa halaan, katua mun tulis kauhistusta, sentään toivotan takaisin. Ken mun päästää kuolon kahlehista?
Jokainen, vyötäisille mitä ihanin neito, ol' musta Ja suomuinen ihan niinkuin valaan rumimman häntä. Heidän kielensä oli koko lailla martinialaisen kielen kaltaista, joten muutamat merimiehistä hyvästi saattoivat tehdä tulkin virkaa. Kun minä lahjoitin eräälle heistä kappaleen lihaa, jota hän minulta anoi, tirkisti hän minuun ja huudahti: "Sankari kohta sa oot, näiden kaikkien valtojen herra!"
SALADIN. Mink' oot teon tehnyt! Ja mikä sallimus, ett' osui juuri sellaisen miehen hyväks teko tuo! RISTIRITARI. No niin! SALADIN. Noin kylmä miks? Ei, nuori mies, kun Herra meillä jotain hyvää teettää, niin kylmä ei saa olla! näyttää edes niin kylmält' ei saa kainoudestakaan! RISTIRITARI. Ett' on jok' asialla maailmassa niin monta puolta sentään!
Viisas, ihminen, vasta sa oot, kun seppeles kuihtuu, vasta kun nuoruutes, onnesi muisto on vain, vasta kun ystäväs pettävät sun ja sun armahas jättää, vasta kun lauluton on päiväs ja lemmetön yös, vasta kun Kuoleman kasvot näät Elon naamarin alta, vasta kun tyhjyyden silmästä silmähän näät, vasta kun Kerberos kolmin kuonoin vastahas haukkuu, vasta kun horjuelet Tuonelan lautturin luo.
Katsokaa, aallot kuin kaihoovat rantaa, Tuuli kuin aaltoja armastaa! Kaikk' kutsuvi lempehen. Armas, oi, Sana sees oot. Ilmat ne värjyää, Soi virrat ja metsät ne huminoi, Ja kuiskii kaislikot: lempikää! Kun laulu vaikeni, tarttui egyptiläinen Apekideen käteen ja talutti ihmettelevän, huumaantuneen, osittain vastahakoisen nuorukaisen yli huoneen takaseinää peittävän verhon eteen.
Aika joutuva on, jolloin Eläintenkin valitus Vaikenee, vaan katso: silloin Sua kohtaa rangaistus. Vanhus kellollensa. Kelloni käydä rapsutat Niin vilkahasti taas, Ja "aika rientää" muistutat Se sun on toimintaas. Niin aika rientää armainen, Ja voimat raukenee. Vaan: terve! kuollo rauhainen, Kun hautain aukenee. Sa murheen, riemun, hetkiä Oot mulle mittaillut. Oi, nuoruuteni retkiä!
Ystävällensäpä ihmeissään nyt lausuvi vieras: »August, nyt tutump' oot sinä mulle kuin olit koskaan, nyt sinut ymmärrän ma ja tunnen sun periluontees. Tuossa sen kirjan näen, min kirkkailta lehdiltä varmaan kaiken luit mitä kerroit, kun hämärässä sa istuit mun sekä siskoni kanssa, ja haaveiltiin läpi illat.
Elsa istui yksin tähystellen tietä pitkin, eikö sieltä ketään näkyisi tulevan, viihdytyksekseen hyräillen hiljaa: Missä viivyt sa, odottamani? Missä astut sa, armahani? Valkea, miss' oot vaeltamassa? Missä kultani nyt kulkemassa? Oi jos, jospa likellä jo oisit, kaiken mulle sa riemun toisit!
Päivän Sana
Muut Etsivät