Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
FAUST. Vaan, herrat, teidän tapa lienee käyttää Nimiä, jotka olentonne näyttää! "Hiis'," "kärpäis-herra," "valheen-isä" Noiss' soi jo henki ääntehissä. Ken oot sa siis? MEFISTOFELES. Ma osittain oon voima tuo, Jok' aina pahaa suo, ja aina hyvää luo. FAUST. En mointa ongelmaa voi selvittää. MEFISTOFELES. Se henki oon, jok' aina epäjää.
Kuink' ihan toisin tehoo merkki tää! Lähempi oot mua, maahinen; Taas tarmo täyttää sydämmen'. Miel' on kuin aalto vaahtopää, Jo mielin mailmaan syöstä säikkymättä, Maan ilot, murheet kestää väikkymättä, Ja myrskyss' seistä sortumatta, Venheeni murtuessa murtumatta. Mua pilvet varjostaa... Kuun loiste himmenee... Soihtu sammuu! Mik' usva! punaliekit läikkyy Mun pääni ympär' ... oi!
Varislaumat rintehilläs isännöivät, joita ennen hyökyaallot löivät. Vanha kallio, voi häpeääs! Vedä sammalpeitto yli pääs. Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi. Eikä latvaas meriloue pesi. Lyö rintoihis fariseus! jos myöntänee sen laki. Taas päivän pesut suoritit ja rukoukses rummutit. Liet jaellut almujaki. Voit kerskata, oot elänyt lain kirjaimien mukaan.
Kiitos sulle, taivaan opin tulkki, Aurinko, kun saarnannut oot meille, Syämmellemme hänen hyvyyttänsä Silmillemme töitään selvitellyt!" Kaste.
MARIA. Oi Anna kulta! ANNA. Metsän kautta pois Me hiipikäämme. Kivärin ma kätken Tok' ensiksi, jos meitä vainottais... Ottaa kivärin, jonka Halonen jätti. MARIA. Oi auta! Tuolla ... tuolla tulee hän! Se julma ... kaikki hukkaan mennyt on! Viides Kohtaus. Edelliset. Kapteini von Stöbern. ANNA tähtää kiverillä von Stöberniä. Jos askeleen vaan käyt, oot kuolon mies!
Ja syystäkin: mit' ikään syntynee Vain hukkumista ansaitsee, Siis paras, ett' ois' jäänyt syntymättä. Niin missä näette pirun kättä, Tuhoa, syntiä, pahuutta Se elementtini oikea. FAUST. Sua osaks' nimitit, vaikk' oot täss' kokonaan?
Se ainoa, joka yksinään sinun koko sydämes omistaa, hän on vanha, et häntä sa ikänään voi, kuin rakkaus vaatii, rakastaa. Saat kotia vailla sa vaeltaa, mut minne sun tiesi johtakoot, sinä aina kaipuun tunteva oot vain häntä, vain häntä rakastaa kuin lintuset, jotka lentäissänsä suvi-ilmaa leikkaa siivillänsä, ja sun kaipuusi sydämes riuduttaa.
"Se on vielä aivan lämpimänä," sanoi hän, "Voi sinua eläin parkaa, sin' oot ollut sairaana, eikä kukaan ole voinut sinua auttaa; ei se ole muuta kuin kiuru, mutta se on kuitenkin ollut elävä olento."
Sa ihmis-sielu Oot kaltainen ve'en: Se taivaast' tulee, Se taivaan nousee. Ja taasen ales Sen maahan täytyy Ain' vaihetellen. Jos korkealt' virtaa Vuori-kyljeltä Kirkas suihkunsa, Hän heittäyy hellästi Pilvilaineina Sulja-paadelle; Sen suosimana Sitt' kulkee verkoillen Ja hiljaa vilisten Ales syvyyteen. Jospa kallioit' kohoo Tiellä putouksen, Hän vihoissaan kuohuu Ain' asteettain Ales kuiluhun.
HENKI. Elon vuossa, tointen tyrskyssä vaan Minä aaltona uin, Puhun myrskyn suin; Synty, hauta oon, Meri pohjatoin, Yhä hehkuva virta, Elon piukova pirta, Ajan käärimä-puulle ma loimia luon, Ja Herralle helskyten kangasta kuon. FAUST. Maailman aavan saartavainen, Mun heimoan' oot sa, henki toimeljas! HENKI. Oot oivaltamas hengen heimolainen, Et mun! En sun? Ma Luojan jäljennös!
Päivän Sana
Muut Etsivät