United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pyys anovasti hän noin, Zeus selkeäneuvo sen kuuli. Toiseen suostui, toist' ei suonutkaan ikitaatto: laivain luota hän soi pois torjua ottelon tuiman, sallinut kamppailust' ei sankarin saapua jälleen.
Anovasti jo virta Herelt' armoa huus, sanat siivekkäät heti virkkoi: "Here, miksikä näin mua muist' yli poikasi vainoo? Niinp' ei suur' ole syy toki mun kuin kaikkien muitten, mieltäsi vastustain jotk' iliolaisia auttaa. Vaan minä tauota tahdon nyt, jos niin sinä käsket; tauotkoon hän myös.
Pyysivät noin anovasti, ja auttoi Pallas Athene. Vaan tytärt' ylhän Zeun rukoelleet kons' oli urhot, kuin jalopeuraa kaksi he riensivät yön pimeässä, kalma ja vainajat vain jalan all', asut, hyytyvät hurmeet.
Heit' anovasti hän pyys, lian keskeen heittihe maahan, kerjäten, vannottain, nimin mainiten, jos kenen keksi: "Ystävät, aukaiskaa, ei arvelut auta, mun yksin tuonne akhaijien laivain luo nyt lähteä suokaa!
Niinkuin mies, joka murhan on tehnyt syntymämaassaan, heimoon vieraaseen pakenee, veripattona astuu rikkaan kartanohon, väen hämmästyttäen kaiken: saapui noin Priamos sekä hämmästytti Akhilleun, muutkin hämmästyi, kukin katsoi kumppanihinsa. Vaan Priamos anovasti nyt virkkoi eessä Akhilleun: "Vanhaa taattoas aattele, oi jumalainen Akhilleus! Viimeisellä hän myös periportaall' on iän pitkän.
Vaan sinä, valtias, auta ja tukkea haavani tuima, tuskat viihtele, voimaa suo, jott' uljahin mielin yllytän kumppanit ottelemaan, Lykian minä miehet, itsekin kamppailuun käyn puolest' ystävän kaatun." Huus anovasti hän noin, ja sen kuuli jo Foibos Apollo, pois heti tuskat vei, veret tummat vihlovan haavan suulta hän kuivasi, loi taas rintaan urhoutt' uutta.
Virkki, ja kurkottaa koki kättä Dolon uron leukaan viel' anovasti, mut iski jo miekallaan Diomedes, kaulan kahtia löi, sen katkesi kumpikin jänne; suuss' oli äännähys vielä, kun vieri jo pää somerikkoon. Näätäisen hytyränpä he pois heti ottivat hältä, pois sudentaljan, pois väkipeitsen, jäntevän jousen.
Huus anovasti hän noin; Zeus selkeäneuvo sen kuuli, kotkan laittoi kohta hän, ennuslintuja parhaan, iskijän tumman tuon, eränpyytäjän täpläväpyrstön. Kuin oven laajuus on lujasalpaisen, joka johtaa miehen mahtavan aarteistoon, katon korkean alle, niin leveältäpä viisti sen kumpikin siipi, kun viuhuin lens idän puolt' yli Ilionin Zeun viesti.
Hän oli nähtävästi itkenyt. Mikä ihme siinä oli: kaikki Gabrielin suuret ehdotukset lyötiin yhtä kylmästi takaisin. Ainoastaan veturinkuljettaja kelpasi! Ingrid, et suinkaan ole minulle suutuksissasi? sanoi Gabriel anteeksi anovasti. Minulla ei ole oikeutta siihen, ettehän ole minua mitenkään loukannut. Tämä kohtelias vastaus oli pahin kaikista.
Noin anovasti hän huusi, ja vastasi Zeun jyly jylhä merkiks suostumisen rukoukseen Nestorin vanhan. Aigiinkantaja-Zeun jylinästäpä vain yhä yltyin iliolaiset akhaijeja päin kävi kiivahin innoin.