United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siks ihmisheimo harhauukin tiellä. Mut ennen kuin jää tammikuu ei talveen vuoks sadas-osan, jonka laiminlyötte, niin jyly käyp' on ylätaivahissa, ett' tuulispää, niin odotettu kauan on perään kääntävä, nyt miss' on kokka, ja lautan luotsaileva oikeahan; ja kukka kantava on heelmän toden.» Kahdeksaskolmatta laulu
Kun kaksin taas me astuimme, nyt ääni kuin ukkosen, kun halkaisee se taivaan, taholta vastaiselta soija sanoi: »Mun murhatkoon, ken minut kohdanneekin!» Ja pakeni kuin jyly loittoneva äkisti pilven puhki iskettyään.
Vaan sekin peljästyy, kun korkean Zeun tuli iskee, kun jyly hirmuinen käy raikuen korkeudessa." Virkki ja vaskitetun veti peitsen penkerehestä. Siihen jäi virumaan hänen hengeti iskemänänsä hietikkoon uros; huuhtoen veet ohi virtasi tummat. Parveillen kalat, ankeriaat liki liikkua alkoi, kalvaen, ahmien ahnein suin munuaisien rasvaa.
Troian joukko jo ryntäsi päin, etumaisena Hektor. Kuin Zeussyntyisen vesivirran suull' iso aalto pauhaten vastaan vyörähtää, jyly rantojen jyrkkäin vastaa ärjyntään meren ulkona meuruavaisen: pauhuin ryntäsi noin väki Troian.
Kun kaksin taas me astuimme, nyt ääni kuin ukkosen, kun halkaisee se taivaan, taholta vastaiselta soija sanoi: »Mun murhatkoon, ken minut kohdanneekin!» Ja pakeni kuin jyly loittoneva äkisti pilven puhki iskettyään.
Näin lausui Mestari ja itse käänsi mun taapäin, riittäneet ei kädet minun, viel' omillaan hän kattoi kasvot multa. Te, joill' on järki terve, ymmärtäkää ja ottakaa se opetus, mi tässä säkeiden kummain peittämänä piilee! Nyt yli aallon samean soi jyly, niin kaamea, niin hirmuinen, se että molemmat rannat saattoi vapisemaan.
Jyly rannalla käy, rae lyö, sota soi, kuss' on Sandelsin vartiovyö. Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi, tult' iskevi pilven yö; oli ilmassa kuin kumu ukkosen, maa järkkyi hurmehinen. Väki Suomen vankkana seisoi siin', ei vaaraa peljännyt; mut miehestä mieheen kuiskailtiin, salanurkuna kuului nyt: »Hän poissa on, taaskin hän piiloon käy, kenraalia vielä ei näy.»
Noin anovasti hän huusi, ja vastasi Zeun jyly jylhä merkiks suostumisen rukoukseen Nestorin vanhan. Aigiinkantaja-Zeun jylinästäpä vain yhä yltyin iliolaiset akhaijeja päin kävi kiivahin innoin.
Näin lausui Mestari ja itse käänsi mun taapäin, riittäneet ei kädet minun, viel' omillaan hän kattoi kasvot multa. Te, joill' on järki terve, ymmärtäkää ja ottakaa se opetus, mi tässä säkeiden kummain peittämänä piilee! Nyt yli aallon samean soi jyly, niin kaamea, niin hirmuinen, se että molemmat rannat saattoi vapisemaan.
On taistoa, ryskyä, paukkinaa tuon Virran äyräällä; savupilvehen peittyy järvi ja maa, tult' iskevi pilvestä, jyly ilmoiss' on kuni pitkäisen, maa järkkyvi hurmeinen. Tuoss' Suomen joukko se seisoi vaan, se ei vaaroja peljännyt; mut miehestä miehen kuiskaillaan, salanurkua kuuluu nyt "Hän on poissa, hän piilohon taasen käy, kenraalia viel' ei näy!"