United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän päätti; hiljeni jo liekkipiiri ja kanssa sen myös sulo-äänet, jotka pyhästä soivat tuosta kolmikosta; laill' airoin, jotka äsken vettä viilsi, nyt väsymystä, vaaraa välttääksensä kaikk' yhdess' seisahtaa, kun merkki kuuluu. Ah, kuinka sydämeni järkkyi, koska ma käännyin katsomaan Beatricen puoleen enk' enää nähnyt häntä, vaikka olin lähellä häntä, maassa autuaiden. Kuudeskolmatta laulu
Hän päätti; hiljeni jo liekkipiiri ja kanssa sen myös sulo-äänet, jotka pyhästä soivat tuosta kolmikosta; laill' airoin, jotka äsken vettä viilsi, nyt väsymystä, vaaraa välttääksensä kaikk' yhdess' seisahtaa, kun merkki kuuluu. Ah, kuinka sydämeni järkkyi, koska ma käännyin katsomaan Beatricen puoleen enk' enää nähnyt häntä, vaikka olin lähellä häntä, maassa autuaiden. Kuudeskolmatta laulu
Ja ma, ken maannut vuotta viisisataa täss' olen vaivassa, nyt vasta tunsin tyyssijaan parempahan tahdon vapaan. Siks tunsit, että järkkyi maa, ja Herraa ylisti kautta vuoren sielut hurskaat, hän että heidät pian kutsuis kotiin.» Näin hän; ja koska janon mukaan juoman on nautinto, en sanoa ma saata, se mulle minkä teki mielihyvän.
Kaikk' ylt'ympäri järkkyi maa, puropursuvan Idan juuri ja harja ja Ilion myös sekä laivat akhaijein; varjojen valtias, Aidoneus, maan allakin säikkyi, kiljuen istuimelt' ylös karkasi peljäten, että murtais vankan maan hänen päänsä jo päältä Poseidon, jäis ikivaltain, ihmisien näkyviin koto kuolon, kaamea, kalmainen, jumalainkin katsoa kauhu. Noinp' oli ankara ryske, kun nous sota kuolematonten.
Mi muinoin tenhos hänen sydäntään, maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, mi hengen nosti lentoon, liekintään, tuon haudan kuiluun kaikki häpeään ja pilkkaan, sortoon poljetun hän näki. Ja siksi vielä järkkyi vanhus tää, jos vain sen haudan nimenkään hän kuuli, siks sielussansa haavaa kirveltää ja harmi tuima hapset heristää, jos Viaporista vain hiiskuu huuli. On ilta myöhä, kolkko, talvinen.
Kidasta Tuonen avarasta tuotiin ma niin hänt' ohjaamaan, ja ohjaelen, niin kauas kuin mun taitoni voi kantaa. Mut virka, jos sa tiedät, miksi järkkyi niin äsken vuori ja miks kaikki, aina sen juureen märkään asti, huus yht' aikaa?» Kysyen noin hän naulanpäähän osas minunkin kaihoni, ja vain vuoks toivon janoni paljon sammui äskeisestään.
Havaiten itsensä joka puolelta saarretuksi, hän palasi jälleen keskikohdalle ja painaen suunsa aivan lähelle maata, hän laski niin kumajavan, niin kaikkuvan, niin kestävän ärjynän, että koko aimfiteateri siitä järkkyi. Britannialainen ei liikahtanut. Ei mikään jäntäre hänen kasvoissansa vavahtanut. Hän piti päänsä pystyssä, vartoen, miekka tanassa.
Vuorelt' äkkiä hän moniryhmyiselt' alas astui rientävin askelehin; kovin metsä ja kukkulat ylhät järkkyi jalkojen alla, kun kuoloton valtias kulki. Askelt' astui kolme, ja neljännellä jo ehti Aigaihin, kuhun aikoi; siell' all' aaltojen hälle kuulu ja kullanvälkkehinen ikilinna on tehty.
Kidasta Tuonen avarasta tuotiin ma niin hänt' ohjaamaan, ja ohjaelen, niin kauas kuin mun taitoni voi kantaa. Mut virka, jos sa tiedät, miksi järkkyi niin äsken vuori ja miks kaikki, aina sen juureen märkään asti, huus yht' aikaa?» Kysyen noin hän naulanpäähän osas minunkin kaihoni, ja vain vuoks toivon janoni paljon sammui äskeisestään.
Ei silloin paistanut päivän kulta, kun puhkes kukkahan Suomen puu, jäät järkkyi, tunturit iski tulta, veet verta vyöryi ja maat ja multa, oli kansojen yö, oli surman suu, surupilvessä maailma muu.