United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo lentää tähti tuolta Alas taivaalta säihkeestään! Se lemmen tähti lienee, Min katoovaksi nään! Jo nuoresta omenapuusta Moni kukka ja lehti läks. Jo saapuu ilkkuva tuuli, Ja ne jää sen heiteltäväks. Suuss' salmen joutsen joikuu Ja soutaa yksikseen, Ja hiljemmin yhä laulain Se vaipuu hautaan veen. Niin hämärtyy ja tyyntyy!
Nyt taistohon, raukat, rajan takaa te tulkaa! Saa kyydin, ken miekkaa ei kourassa kanna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa. Suuss' illan, miss' ylpeän linnan ma nään, soi laulelo vanhuksen harmajapään, ja poskia laulajan kyynelet valaa: "Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
Yhdeksäs Kohtaus. EDELLISET ja TULLEET. SORRI. Totuuden lausui huhu onneton! LALLI. Siis muukalaisten rakentama linna? SORRI On valmis. Peloittavana se seisoo Suuss' Aurajoen. Ukko nuolillansa Sen särkeköön! LALLI. Me valloitamme sen! SORRI. Sa Hiiden linnat kaikki helpommin Voit valloittaa kuin tämän! Kivestä Sen seinät ovat, ovet rautaiset!
Voi, viitsit juosta teitä, kun äkkäät keltahapset! Jos olet mies, niin heitä nuo turhat tyttölapset. Hae oiva veikko, kaulaa sa kasta viininmehuin; kun enää et voi laulaa, käy maata, päivääs kehuin. Sulo Jenni. Missä on onni, min tunsin ma aamuin, kun leivojen liverrys soi? Missä on rauha, min äänetön metsä suuss' illan mun mieleeni toi?
Nyt rannat, rinteet vihannoi, ja laulaa linnut, oksill' leijuin; nyt tuoksuu kielot Girvan-vuon, miss' suviöin käy kisat keijuin. Suuss' illan Casslis-puron luo vien rantain rauhaan immen kainon ja sieluun kätken katsehet, nuo silmäniskut Meerin ainon. Ken kysyy kultaa, kunniaa, vain hurjaa huolta saa hän kantaa. Mut omaksein kun Meerin sain, mit' enää onni voiskaan antaa!
Tuo mielet julki sä valtiaalle, Tuo julki, mikä on tarvis maalle, Ja mitä kansasi halajaa! Tuo julki miettehet sydämestä! Imarrus, juonet ei sua saa estää. Rakasta totta ja oikeaa. Sä kumppaneillesi kerro siellä, Ett' yhteiskunnass' on vaaraa vielä, Vaikk' onkin rauha nyt ulkoinen. Vaan rauha on kuni linnan vangin Tai sen, mi suuss' on jo kuolemankin, Ja aika aivan on murheinen.
Virkki, ja kurkottaa koki kättä Dolon uron leukaan viel' anovasti, mut iski jo miekallaan Diomedes, kaulan kahtia löi, sen katkesi kumpikin jänne; suuss' oli äännähys vielä, kun vieri jo pää somerikkoon. Näätäisen hytyränpä he pois heti ottivat hältä, pois sudentaljan, pois väkipeitsen, jäntevän jousen.
FAUST. Vai tuoko koirast' irti lähti! Skolasti kulkijain! No entäs sukkelaa! MEFISTOFELES. Oi terve teitä, kirkas opin-tähti! Sain teiltä suitsu-saunaa polttavaa. FAUST. Mi nimes'? MEFISTOFELES. Turha kysymys tuo mielestäin Sen suuss', ken sanaa halveksii niin perin, Ja ollen aina ilmiöistä erin, Vaan pyrkii peri-oloon päin!
Niin vapahdettuna tyttö nyt siihen jätti ne vanhat, kummankin asemillaan, suuss' avohenkinen piippu, maistaan juttelemaan, rakennuksiin kaavoja luomaan; itse hän porstuahan tuli, portaillen meni sieltä, ystävän etsossa, jollen sais sydämensä hän purkaa.