Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Pien' poika on nukkunut vienoiseen Pää kutrikas äitiä vastaan; Tää poian silmistä pyyhkii veen Ja katsoo herttaista lastaan. Niin vienon kaihosa tunne, oi, Se ahdisti äidin rintaa Mut kellot ne pyhää maahan soi Ja kaiutti vetten pintaa. Tyyn' valtameri Vain hiljaa rantaan Tuo maininkeitaan Ja luo ne santaan. Mies uljas katsoo Päin ulapoita, Kuin urkkiakseen Veen ongelmoita.
Jos se ilmi tulee, Ei lähde täältä Cassius eikä Caesar, Sill' itseni ma tapan. BRUTUS. Malta, Cassius; Ei haastele Popilius hankkeistamme: Hän, näetkös, naurahtaa, ja tyyn' on Caesar. CASSIUS. Trebonius tietää aikansa; kas, Brutus, Hän korjaa Antonion tieltä pois. DECIUS. Miss' on Metellus Cimber? Caesarille Hän armokirjans' oiti antakoon. BRUTUS. Hän valmis on; käy luo ja auta häntä.
Olethan suoraan sanovan mun kuullut: Tytärtäni et saa; ja nyt kuin hullu, Ahmattuna ja viinan vimmassa, Täynn' ilkeätä koiruutta, sa tulet Ja rauhan multa ryöstät. RODRIGO. Herra, herra! BRABANTIO. Mut tuntoni ja arvoni, se tiedä, Voi tekos tehdä sulle katkeraksi. RODRIGO. Tyyn' olkaa! BRABANTIO. Mitä ryöstöstä sa haastat? Venetiass' ollaan nyt; ei metsätölli Mun taloni ole.
Jos mikä lie ja mikä lie, jos nimein sointu mikä lie, niin kykys, tarmos tunto tyyn' on ylempää, jos mikä lie. Niin käyvän, oi, sa ihannoi, ja käykin niin, jos mikä lie, ett' tunnontyös ja kuntos myös vie valtaan sun, jos mikä lie. Jos mikä lie ja mikä lie, viel' aika saa, jos mikä lie, kun mies ja mies ne kautta maan on veljiä, jos mikä lie! Jessy. Elon onnea sulle, pieno!
Olennon, jost' äsken puhuit, Ma luulin ihmiseks; hän paholaista Nimitti usein. Hän mun tuonne johti. EDGAR. Tyyn' ole vaan ja kärsi. Mut ken tuossa? Ei koskaan terve järki haltijaansa Noin koristele. LEAR. Ei, he eivät voi mua rahanlyönnistä ahdistaa: minä olen kuningas itse. EDGAR. Oi, näköä sydäntä kalvavaa! LEAR. Luonto voittaa tässä kohden taidon. Tuossa on pestirahanne!
On Suomi kaunis, kun tyyn' on ilta ja laulu rastahan laaksoss' soi ja päivä laskeva taivahilta viel' laakson lehtoja purpuroi! Ja päivän noustess' on kaunis Suomi, kun koski soittavi kanneltaan ja nurmi kukkii ja rannan tuomi kun hurmaa mun sulotuoksullaan. Ja kaunis Suomi on silmäellä, kun taivas suo valonlahjojaan ja kirkas kuu, kuni äiti hellä, luo katsehen joka nukkuvaan.
MENENIUS. Tyyn' olkaa; muistakaa! CORIOLANUS. Syvimmän hornan liekit syökööt kansan! Vai petturi! Sa, herjaava tribuuni! Haa! Vaikka tuhat surmaa silmäs kätkis, Ja tuhat kertaa tuhatta sun nyrkkis, Ja miljoonittain valheellinen kieles, Sanoisin: »valehtelet» yhtä julki, Kuin jumalia rukoilen. SICINIUS. Haa! Kuulkaa! KANSALAINEN. Töyrälle, töyrälle hän viekää! SICINIUS. Vaiti!
Se jo saapuukin, liki tulvailee, hän vaaraa ei näekään; tuhat pyssyä hänt' yhä tähtäilee, hän siit' ei tietävinään; hän vartoo, katsovi kelloaan, kuin tyyn' olis rauha vaan. Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, ja hän riensi Fahlanderin luo: "Rivit onko nyt valmis se särkemähän, kuten ennenkin, väki tuo? Pöyhkeillä ma Ryssien annoin. Haa, takaisin ne nyt viskatkaa!"
Min kirkkaast' aamu paistoi ikkunaan, Niin tyyn' ol' aalto, metsäkin niin vaiti, Ett' ulos mielin. Mielilintu on se, Mi verkkoonsa mua viettelee. Saas nähdä, He eikö yhdess' ansaa viritä? Silloin näin mä täällä Tuon Daniel raukan. Kaikki tunnet; tee Hänt' ystäväkses, ole hyvä hälle, Hänt' unhottamaan saata... Mitä sanoin? Täst' oivaa tulee.
Lennä, lennä lempeni, lennä yli vuorten! Ei ne estä vuoretkaan lempimistä nuorten. Kaks joutsenta virralla vierekkään ui salmia ulpukoiden ja tyyn' oli virta ja tyynessään kuvat valkeat kuvasti noiden. Tuli tuulispää yli virran ja maan ja mylvi ja viskoi multaa. Nyt joutsenet aaltoja soutaa vaan ja etsii entistä kultaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät