Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
»Min viestin siis», sanantuoja näin, »kenraali, mä viedä saan?» »Ett' onhan Fahlanderin patterit päin, ja silta on kaita, vaan. Hän tunnin, puolisen kestää saa. Vähän, pastori, vasikkaa!» Sanantuoja läks. Oli tuokio. Taas joku saapuu: leimuna tuo hänet ratsu, hän harppauksella on maass', on portaill', on noussut jo nuo; luutnantti nuor', uros nuhteeton, adjutantti se Sandelsin on.
Se jo saapuukin, liki tulvailee, hän vaaraa ei näekään; tuhat pyssyä hänt' yhä tähtäilee, hän siit' ei tietävinään; hän vartoo, katsovi kelloaan, kuin tyyn' olis rauha vaan. Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, ja hän riensi Fahlanderin luo: "Rivit onko nyt valmis se särkemähän, kuten ennenkin, väki tuo? Pöyhkeillä ma Ryssien annoin. Haa, takaisin ne nyt viskatkaa!"
Se jo vyöryy luo, liki tunkeutuu, hän ei vaarasta milläänkään; yhä surma on tähdätty päin tuhatsuu, hän siitä ei tietävinään; hän vartoo, hän katsovi kelloaan kuin parhaassa rauhassaan. Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, ja hän riensi Fahlanderin luo »Rivit onko nyt valmis se särkemähän, kuten ennenkin, väki tuo? Mä pöyhkeillä ryssien annoin. Haa, kuin mies, ne nyt raivatkaa.»
Oli Virran tappelu parhaillaan, hänen tuo oli viimeinen, ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, Fahlander, Malm ja Duncker, ne ryntäsi rannallen. Ei ollut heitä kuin sataa kuus, tuhat miestäpä Tutshkov toi; mut näin tuo uljas Fahlander huus: "Nyt mennähän kolmin joukoin, kuka ensin ehtiä voi?" Fahlanderin lauseen kuuli Zidén, pian kyllä sen nähdä saa.
Päivän Sana
Muut Etsivät