United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meillähän mieless' on kuin eilinen päivä ja toinen, vahvistaa todeks sen kukin voitte te, ken manatarten viemätön vielä on: Auliiseen kun laivat akhaijein turmaks yhtyivät Priamon sekä iliolaisten, piiriin ympäri lähteen kun pyhät alttarit tehtiin, uhkeat uhrattiin satauhrit taivahisille alla plataanin kaunoisen, suloveen solinassa, niin iso ennepä nähtiin: kyy veriruskeaselkä itse Olympon Zeun oma ilmaannuttama hirmu, liukui alttarin alt', ylös ammahtain ikipuuhun.
Miks kauniist' ei hän heitä puhutellut, Sen vietävä? SICINIUS. Miss' on se kyy, jok' aikoo Hävittää Rooman asukkaat ja itse Kaikk' kaikess' olla? MENENIUS. Arvoisat tribuunit, SICINIUS. Tarpeijin töyrält' alas säälimättä Hän syöstäköön! Ei huolinut hän laista, Siis tutkimatta laki hänet jättää Nyt rahvaan koviin kouriin, joita katsoi Niin halvaks hän.
Kulo on luotu kulkemahan, kyy pitkä kähisemähän, miekka verta vuotamahan, sankari samoamahan. Tulet, Väinämö väkevä, tuhmimmaksi tietäjistä, ajat Turjan tukkapäitä kuin ennen mielesi kuvia, ahavan ajama itse, pyörretuulen tutjuttama. Menit maata talven kanssa, heräjä kevähän kanssa, Ruijan rantojen ilossa, Lapin yössä lauhkeassa!
Mutta mustasukkaisuuden kyy kähisi vielä hänen sydämessään. Taitaa olla niitä kisällimiehiä, hän lisäsi ylenkatseellisesti. Eikä Jaana vastannut vieläkään. Hyvästi sitten, sanoi Heikki ja meni. Ja hyvästi ijäksi, hän jatkoi vielä itsekseen oven ulkopuolella. Se sai nyt olla sillä hyvä. Eikä Heikki tahtonut enää koskaan sen koommin lapsuutensa petollista ystävää ajatella.
Siin' oli kannikevyö hopeasta, ja kyy sinisuomu kiipesi suikertain sitä pitkin, kolmea päätään viskoi, kantelemaa saman kaulan, toisa ja toisa. Kaksoisharjaiseen puki pään kypärään nelinirkkoon; hulmusi peljättäin hevonjouhinen töyhtö sen yllä. Myös väkipeistä hän koppoi kaks varaeltua vaskin; kärjet tuimat loi tulivälkkeen ain' ylös taivoon.
Tää oli poissa. »Missä lietkin, mies jos sinut tunnen, tyttöparveen ties se vetää niinkuin suden lammastarhaan.» Näin päätellen hän otti vauhdin parhaan ja painoi suoraan tyttölaumaa kohti, niin lähelle kuin siinä tulla tohti, kun hiukan ujostutti hameväki. Hän pysähtyi kuin pistänyt ois kyy: hän siellä kohta kilpaveljen näki ja Eevan kanssa.
Tunnettu on Mykēnaista löydetty sinilasilla koristettu alabasterinen seinäfriisi, ja muistakin historiantakaisten jäännösten löytöpaikoista on tavattu siitä aineesta tehtyjä koristeosasia. Säkeessä 26 mainitut sinikäärmeet ovat tietenkin samaa lasiainesta eli emaljia; samoin sinikumpura ja kyy sinisuomu . Kedon kumpu: vrt. Il. Pulydámās: Panthooksen poika.
Missä urhot on utua, Hentoa ja häilyväistä, Siellä kokko, kyy nokassa, Keikahtavi kynsinensä, Rintahan ripeän naisen, Ettei mieheys menisi Maasta, vaikka miehistämme Min' olen sukua Louhen. IMMO. Louhen uljasta sukua. En sinua siltä säiky. Tääll' on suuret kihlajaiset, Tupen täyttäjäiset, täällä Pyhän kosken partahalla. Täällä vanhastansa vahvat Isketty on lemmenliitot Eri heimojen välillä.
GUIDERIUS. Cloten, kaksoiskonna, Nimesi olkoon, sit' en vavahda. Jos kyy se ois tai sammakko tai lukki, Enemmän säikkyisin. CLOTEN. Siis lisää säiky, Muserru aivan, kuullessas, ett' olen Kuningattaren poika. GUIDERIUS. Surkuttelen: Et tule sukuusi. CLOTEN. No, etkö pelkää? GUIDERIUS. Joit' arvon, niitä pelkään: älykkäitä; Narreille nauran, niit' en pelkää. CLOTEN. Kuole!
Pakeni kyy, kun huomas, että ilmaa viherjät siivet halkoi; paikoillensa palasi silloin enkelitkin heti. Mut varjo, joka Nino tuomaria totellut oli, kun tää kutsui häntä, sill' aikaa mua katsomast' ei laannut. Hän alkoi: »Kautta lampun, joka johtaa sua korkeuteen, ja kautta tahtos öljyn, mi kestäköhön Taivaan saliin saakka, jos Valdimagrasta tai lähistöltä sa tiedon tiennet toden, virka mulle!