Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. lokakuuta 2025


LOUHI. Pakosta, Kun et päässyt pälkähästä, Teit mulle urostekoja, Et omasta innostasi. ILMARI. Halvennat hyvänkin työni, Kyy kateinen! Mitä vaatisit minulta? LOUHI. Et kysy: tuletko, tyttö? Et kysy: annatko, äiti? Vaan latelet laulujasi Kuin olis tyttö jo omasi! ILMARI. Tyttö onkin mun omani. Kädestä sydämen tunnen. Sitä kuin pihdillä pitelen Enkä herkeä hevillä; Minkä ansaitsin, omistan.

Iras impi, Hyvästi kauaks aikaa! Kyy onko huulillani? Jos noin kauniist' Eriät elosta, niin kuolon isku On vain kuin rakastajan nipistely; Se koskee, mut on mieleen. Tyynnä lepäät? Noin kuollen maailmalle julistat, Ett'ei se ansaitse jäähyväisiä. CHARMIANA. Pakahdu, paksu pilvi; sada, että Sanoa voisin: jumalatkin itkee. CLEOPATRA. Häpeän tästä saan!

Pakeni kyy, kun huomas, että ilmaa viherjät siivet halkoi; paikoillensa palasi silloin enkelitkin heti. Mut varjo, joka Nino tuomaria totellut oli, kun tää kutsui häntä, sill' aikaa mua katsomast' ei laannut. Hän alkoi: »Kautta lampun, joka johtaa sua korkeuteen, ja kautta tahtos öljyn, mi kestäköhön Taivaan saliin saakka, jos Valdimagrasta tai lähistöltä sa tiedon tiennet toden, virka mulle!

Puussapa varpusen poikue siin' oli, pienoset, piillen hyykistyi hädän all' ihan latvaan, lehtien peittoon, kahdeksan emo yhdeksäs, elon-antaja armas. Pienoset käärme ne nieli, ja piipitys surkea kuului, vaikertain polopoikasiaan emo lenteli eestaas, vaan, kerält' oieten, siipeen kyy kävi vaitelevaista.

Ja poikki hän hakkaa käärmeen pään; mut myrkkyään kyy ehti jo kyllin valaa: uron eessä nyt nainen on suloinen, uros huomaa sen, hän naista jo lempii salaa, hänet hurmaa jo muhkeat muodot nuo, joit' tarjoo tuo sydän hällä ja pää jo palaa. Ja nainen virkkavi naurusuin: »Minun nimeni soipa on Phryne.

"En, en, vaan tuo tuo puri minua," sopersi Anni pelosta vaaleana ja vapisten osotti hän vieressään olevaa käärmettä. "Mikä? Sano Herran nimessä mikä?" huusi hätään rientävä Tiinakin melkein yhtä säikähtyneenä, kuin Karja-Anni itsekin. "Käärme, käärme," huokaili tyttö tuskissaan. "Ettekö näe; tuo kyy paholainen tuossa?" "Voi hyväinen aika!

Nyt suur' on tarve. ALBANIAN HERTTUA. Ajast' otan vaarin. EDMUND. Ma kummallenkin heistä lemmen vannoin. He toinen toistaan varovat, kuin kyytä Se, jota kyy on purrut. Kumman otan? Molemmat? Toisen? Vai en kumpaakaan! En toista saa, jos molemmat he elää; Jos otan lesken, suuttuu sisko hulluks; Ja tuskin minä aikeheni voitan, Jos elossa on mies. No, hänen valtaans' Sodassa käytän.

Päivän Sana

sllmänräpäyksellä

Muut Etsivät