United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etevin heistä, kaikkein herra oli Zeus, "jumalain ja ihmisten isä". Levollinen ja majesteetillinen hallitusvoima loistavana kasvoista istui hän valtaistuimellaan ja hänen jalkainsa juuressa seisoi hänen maallinen vertauskuvansa, kotka, nokassa ukonnuolia, joita jumala vihanhetkinään saattoi sinkautella uhkarohkeita maan asujamia vastaan.
Sittemmin saivat he usein nauraa tällaiselle makealle huville ja Aatami näki sitten aina koko seuraavan yön niin makeita unia. Läheni joulu ja syyslukukaus loppui. Taas killui Aatamin, kuten jokaisen koetus-oppilaan, edistys opettajiston keskellä puntarin nokassa. Tämä oli ratkaiseva hetki, jossa ei almanakkakaan tahtonut auttaa, sillä varsinkin matematiikan lehtori löysi Aatamin kovin keveäksi.
Vakkaseni oli vielä typötyhjänä ja nälkä kävi entistään kesummaksi. Muuta ei neuvona kuin lisätä kiirettä kerjuussani. Taloon sisälle. Mikä suloinen tuoksu täytti sierameni avatessani keittiön oven! Kunpa olisi suussa, mikä nokassa! Keittiössä ei ollut niin ristinsielua, vaan eipä siellä silti vallinnut hiljaisuus.
Varmaankin se on minulta varastettu, ajatteli Félicité. Mutta lopulta se saapui ja loistavana, istuen pystyasennossa oksalla, joka oli kierretty kiinni mahonki-alustaan, toinen jalka pystyssä, pää kallellaan ja nokassa pähkinä, jonka täyttäjä, tavoitellen suuremmoista vaikutelmaa, oli kullannut. Félicité sulki sen huoneeseensa.
Toinen oli pieni, somasti taitettu pitkulainen kirjelippu, suljettu kauniilla, vihreällä vaksisinetillä, jossa näkyi kyyhkynen, oksa nokassa. Toinen taas oli suuri neliskulmainen kirje, jonka sinettinä välkkyi Hänen ylhäisyytensä kardinaali-herttuan peloittava vaakuna.
Seinäpuolella oli oviin isketty erinomaisen suuria lukkoja, joissa oli konstikkaasti ta'ottuja, puolta toista vaaksaa pitkiä avaimia. Sekä avaimet että lukot olivat kirkastetut. Neljänteen seinään oli tuntematon taideniekka maalannut suuren linnun, siivet levitetyt ja joku saalis nokassa. Mitä tuo lintu oikeestaan merkitsi, oli mestarilta kysyttävä.
Ja pikkuinen, yksinkertainen lyhty tuolla matkan päässä paalun nokassa levittäisi hempeätä hohdetta jumalanäidille vesillä. Tämä oli Venetsian yö myöskin. Hänen teki mieli jäädä niin, jäädä tänne saarelle vanhusten luo vuokrata itselleen asunto tässä luostarisopukassa ja tehdä vakavasti työtä, rauhassa, "pyhässä yksinkertaisuudessa".
"Mikä sinulla on, kokki?" kysyi häneltä jungmanni yläpuolella nokassa. "Ei mikään!" vastasi Rejer lyhyesti; hän sattui samalla katsomaan alleen mereen, jonka yläpuolella he kiikkuivat. Ja että hänellä oli jotakin, sen sai hänen naapurinsa, ruotsalainen nyt nähdä, silla hän karjasi: "Ei tuulenpäälle! ei tuulenpäälle, sinä pitkä kuhnus! ... ei tuulepäälle kuuletko!"
Kun Tulikuono lähestyi Lapin asuntoja, niin näki hän miehen seisovan ulkona nuotion ääressä ja paistavan poron-reittä seipään nokassa. Ja kun hän näki Tulikuonon, niin huusi hän jo pitkälle matkalle: "Terve-tuloas, Tulikuono, Tule, tule, miehyt huono!" "Kun Tulikuono tuli häntä lähemmäksi, niin kysyi hän noidalta: "Tunnetkos minun?"
Se sekaantui soiton aaltoiluun ... pitkin vedenkalvoa kajahteli henkien säveliä ... ja heidän silmiinsä pisti paalun nokassa pieni punertava lyhty joka tuntemattomien kätten sytyttämänä kaiket illat paloi jumalanäidin kunniaksi vesillä. Kumpikaan ei jaksanut eikä hennonut sanoa mitään. Maria nojasi päätään hänen olkaansa vasten, silmät ummessa.