United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
MAHLOW. Ihan oikein minä muistan. En muistele nimiä. MAHLOW. Hän kirjoittaa minulle myöskin eräästä uudesta keksinnöstä, eräästä uudella tavoin tehdystä ketruu-koneesta. TUOMAS. Joka on hyvin oivallinen ja vissisti tuottaa suuria summia. MAHLOW. Vai niin? Tunnetkos sen? TUOMAS. Tunnen, armollinen herra! MAHLOW. Mutta kuinka on hän joutunut velkoihin?
Viimein seisoivat he kaikki Simeonin ympärillä pirtissä, surkuttelevilla silmillä katsellen häntä, joka istui rahilla kuin huhkain ladon katolla ja pöllisteli totisena takaisin heitä vastaan. JUHANI. Simeoni veljemme! TUOMAS. Kuinka on laitas? TIMO. Tunnetkos minua? Ei luotua sanaa. Tunnetkos minua? SIMEONI. Tunnen kyllä. TIMO. Kukas minä olen? SIMEONI. Hä Jukolan Timo. Niin, enkö ma häntä tuntis?
Tulet muuten temmatuksi ylös ilmaan, sitte pudotessa särkyväksi ja murentuvaksi. Raivon jahdin hengenäänissä oli myös yksi lapsenääni, joka huusi sille muinen väkevälle, nyt särjetylle ukolle: "Tämä hän on sinun metsäs, eikö tosi! Mutta, näet sä, et sinä itse, eivätkä sinun metsänvahtis taida estää sitä raivoa jahtia täällä edespäin kulkemasta! Tunnetkos minua!"
Kun poikani tulee takaisin, laita hänet paikalla luokseni. MAHLOW. Tuomas! Vielä asia! Tässä on kirje, allekirjoitettuna: Ernst Herbig se on yksi työntekijöistämme? TUOMAS. Niinpä on. MAHLOW. Hän pyytää minulta edeltä-maksun hänellä on velkoja ja tahtoo sillä ne maksaa. Tunnetkos sinä sen ihmisen? TUOMAS. Hän on tehtaassamme oppinut, ja hän se on, joka ne uudet höyryvaunujen parannukset keksi.
Tiedätkös, hän sanoo että sinä olet puulusikka, joka tahdot olla hopealusikka ja täydyt sentähden kantaa lyijyä sydämessäsi... Tunnetkos lyijyn painavan sydäntäsi?" Annette vapisi. "Ei, sinä et sitä tunne, lapsi; Antti on erehtynyt." Tyttö tunsi kuitenkin syvästi veljensä sanain totuuden.
"Suokaa anteeksi, rouva kulta, sitä minä en katso luonnollisimmaksi maailmassa," muistutti Hjalmar. "Miten niin? Pitikö hänen lankeaman äitinsä kaulaan ja kiittävän häntä? ... mistä? Mutta tapahtuipa enemmänkin; mummo alkoi itkeä ja pitämään hälinätä, ja veli nauroi katkerasti, otti äitinsä käteen ja sanoi: Anua, tunnetkos taas puulusikan. Ja niin ne menivät."
Yrjö Heikkisen vaimo tarttui hänen käteensä ja vei sitä sydämelleen. "Tunnetkos kuinka levottomasti se sykkii?" kysyi hän. "Jos todellakin tahdot minua terveeksi saada, niin älä estä minua lieventämästä sitä kuormaa, joka päivä päivältä aina raskaammin mua painaa.
"Tunnetkos minua vielä?" kysyi hän liikutettuna lapsen suloisesta hymyilemisestä ja katsannosta. "En! vaan terve-tultu sen vuoksi," sanoi hän ja antoi vieraan tarttua käteensä. "Rukoiletkos vielä setä Pietarin edestä?" "Rukoilen häntä!" "Oletkos nähnyt häntä vielä?" "En! vaan olen ruvennut rukoilemaan, että kohdakkoin tulisi, saadakseni nähdä häntä."
Kun Tulikuono lähestyi Lapin asuntoja, niin näki hän miehen seisovan ulkona nuotion ääressä ja paistavan poron-reittä seipään nokassa. Ja kun hän näki Tulikuonon, niin huusi hän jo pitkälle matkalle: "Terve-tuloas, Tulikuono, Tule, tule, miehyt huono!" "Kun Tulikuono tuli häntä lähemmäksi, niin kysyi hän noidalta: "Tunnetkos minun?"
Hintsa seisoi hämmästyksissänsä. "Mitä kaikkia tämä nyt oli", hän puhkesi, "mistä näitä juttuja olet kuullut"? "En ma huoli huudella", häikisteli tyttö: "tuota et sinä, Hintsaseni, kuitenkaan ymmärrä". Hintsa kokosi ajatuksiaan ja kysyi viimein: "Tunnetkos Pohjanpiltin"? "Mikä tuntiessani! En ole niin sorjaa, pulskeata miestä ikinäni nähnyt".