United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedätkös, hän sanoo että sinä olet puulusikka, joka tahdot olla hopealusikka ja täydyt sentähden kantaa lyijyä sydämessäsi... Tunnetkos lyijyn painavan sydäntäsi?" Annette vapisi. "Ei, sinä et sitä tunne, lapsi; Antti on erehtynyt." Tyttö tunsi kuitenkin syvästi veljensä sanain totuuden.
Se melkeen ilahutti puulusikkata, sillä emäntä oli ainoa, joka tiesi että se oli hopeakuorinen ja lyijysydäminen puulusikka. "Nyt ei kukaan tiedä muuta kuin että minä olen hopealusikka", mietti se; "nyt on kunniani vahvistettu". Mutta kaikki hopeakin täytyy tehdä uudestaan.
Mutta lusikoita käytettäissä sai se aina jäädä hopeakoriin, vaikka yhä asettui päällimmäiseksi, ettei joutuisi unhotuksiin, niin ettei ollut hänen syynsä poissa oloon. Kun se tapahtui useamman kerran ja aina sai jäädä koriin, valitti se rouvalle ja sanoi: "Minä pyytäisin kertomaan neitsyille että minä olen hopealusikka ja yhtä hyvä kuin joku toinen.
"Kyllä, tietysti se on kaunis, mutta papin neitsyellä oli punainen". "No, mitä se sinua liikuttaa?" "Eipä juuri, mutta hänen oli punainen ja..." "Ja puulusikka tahtoo olla hopealusikka", lisäsi Antti, nauraen.
Huonoksi kulunut läkkikalkku, jolla tyttönen oli useasti leikkinyt, vähäinen hopealusikka, josta hän aina otti lääkkiä viimeisen tautinsa ajalla, ja kullan-keltainen hiuskutri olivat ne jäännökset, jotka äiti kätki tyttönsä muistoksi. Se oli sydäntärasittava häviö, hän kun oli heidän ainoa lapsensa.
Hopealusikka pysähtyi liikkumattomaksi pytyn laitaan; puulusikka pysähtyi yhtä liikkumattomaksi kuninkaan huulille. Kalpeana hämmästyksestä kiiruhti Kreeta kamariin.
Sinne minä haluan aina katsella, kun puulusikka haluaa olla hopealusikka... Oi Hjalmar," lisäsi hän ja hypähti miehensä kaulaan, "voi, jos minä joskus lankean entiseen vikaani, etten halua näyttää siltä mikä olen, jos sinä, rakastettuni, huomaat, että haluan laittaa väärän hopeoituksen, joka peittää oman luontoni; jos ... jos, sanalla sanoen, unohdan itseni, vie minut silloin tuohon ikkunaan mutta älä sano mitään, vaan katso minua ainoastaan silmiin, uskollisesti, lempeästi, kuten aina teet ja minusta tulee viisas jälleen, oma vaatimaton vaimosi; lupaa minulle se."
Se saatti täydellisesti ajattelemaan semmoista miestä, joka oli syntynyt, etten sanoisi hopealusikka kädessä, ryntötikkaitten kanssa ja oli kiivennyt ylös kaikille elämän kukkuloille, toiselle toisen perästä, siksi kuin hän nyt linnoitusten harjalta filosofin ja suojelian silmällä katseli niitä, jotka olivat alhaalla juoksu-kaivannoissa.
Sanalla sanoen, se oli rakkautenne minuun, vikojeni kärsiminen, se oli se epäjumaloitseminen, jonka esineeksi minä tulin, joka vaikutti etten tahtonut olla se mikä olin, en tahtonut olla puulusikka, vaan välttämättömästi hopealusikka, niinkun veljeni sanoi. Oi, hänellä oli oikeus: minulla on ollut lyijy sydämessä koko ajan, näkyäkseni siksi mikä en ollut.
Kreeta valitsi makeimman viilipytyn ja toi pöydälle muutamia kakkuja mitä mainiointa uudisleipää ja vakallisen voita, joka oli keltaista kuin täysikuu kirkkaalla taivaalla. Köyhässä pappilassa oli vain yksi ainoa hopealusikka; Reutercrantz otti sen kursailematta, näyttääkseen kuninkaallista arvoaan, mutta kuningas itse tarttui puulusikkaan.