United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sortui neljäst' yks, mut Luoti silloin hänkin haavoittui; veri virtanaan jo vuoti, käsi hervahtui; voiton toivoa nyt hällen mistäkään ei näy; pystyssäpä Stool on jällen, taisteluhun käy. Loppuun leikki leikiteltiin: taru kertoo vieläkin illall' Luodin tulleen telttiin Sandels kenraalin. rintamerkki kourassansa: "Ellei rahaa saa myöskin Stool nyt rintahansa, tääkin ottakaa."
HECTOR. Tuo huuto teitä huumaa, isä. Menkää, Rohkaiskaa Troiaa. Taisteluun nyt vaan! Ja illall' urhotöistä kerrotaan. PRIAMUS. Jumalain haltuun! Hyvästi! TROILUS. Haa! Kuulkaa! Nyt, Diomedes, varo itseäsi: Sult' otan rannuksen, tai menköön käsi. PANDARUS. Kuulkaa, prinssi, kuulkaa! TROILUS. No, mitä nyt? PANDARUS. Tässä on kirje teille tuolta tyttö-raiskalta. TROILUS. Anna, kun luen.
Sortui neljäst' yksi; Luoti myös sai haavan vuorostaan; hetki hengen-kallis, vuoti veri virtanaan; käsivarren voima voipuu, toivoa ei näy; taaspa pystyyn Stool jo toipuu, taisteluun taas käy. Pian loppu selvis sen nyt; vielä virkkaa taru tuo, illall' että Luoti mennyt Sandelsin ol' luo. Kourass' urho koristintaan näytti: »Myöntäkää; Stoolillekin raha rintaan, taikka täss' on tää!»
Suomi laulelee! Serenadi. Hiljaan tuuli huokaileepi Illall' unta nähdessään, Puro yksin kohiseepi. Lintu nukkuu pesässään; Lehto hiljainen on aivan, Koreilevat tähdet taivaan, Kuukin loistaa lemmiten: Sulo suvi-ehtonen. Rukous. Herran luokse kohotkaatte Hiljaan hartaat rukoukset, Taivahille kaikukaatte Vienot lauluhuokaukset.
Vaan Kulnevist' ei tiettykään, ennenkuin sota lähestyi; kuin myrsky merell' äkkiään hän silloin ilmestyi, niin ankarana, outona kuin pilvest ukkossalama, ja nähtiin koht', ens' lyönnistään, mit' oli miehiään. Ol' leikist' illall' uupunut niin Suomen mies kuin Ryssäkin.
Pien' enkel' liipottaapi siipiään, Kuin ruumiitten ja verten yli oisi Hän kulkenut, tai vankiluoliss' ollut Juhanin lempivirttä säistämässä Kalskeessa rautain. Oiva aate! Kuin jaksat, Daniel? Kiitos, hyvin kyllä, Jos lukuun unta kauheat' en ota Jot' illall' eilen näin. Se kerro sitten! Näit alttarin sä ehkä, jonka luo Tul' impi hiljaa, siihen uhrin laski, Ja uhri oli sydän.
Suuri Glamis, Sa sitä mielittelet, joka huutaa: "Noin tulee tehdä sun, jos mua mielit", Ja jota pikemmin sa pelkäät tehdä Kuin tekemättä jättää. Tänne riennä, Ett' oman henkeni ma korvaas valan, Ja kielin uljain kaikki pieksen pois, Mi sua tuosta kultarenkaast' estää, Joll' onnetar ja henkimailma näyttää Sun kruunanneen jo. PALVELIJA. Illall' On täällä kuningas. LADY MACBETH. Oletko hullu?
Nyt illall' iän taistelun Hän näkee kauan kaivatun Jo voiton rusoituksen, Ja palkaks töiden suurien Nyt kuulee kansans' sydämen Hartaimman siunauksen. Ja kiitollisin sydämin, Näin kielin sadoin tuhansin Nyt vannoo Suomen kansa: Ei tekos kuole konsanaan, Sen suojaa kansa Suomenmaan Armainna aarteenansa.
Siin' aimo koivu vanhastaan, Kohosi kaunis vehmastain, Nimemme valko-kuoressaan Ol', mun ja immen, rinnakkain; Ne siihen kerran piirtelin, Kun illall' yksin kuljeksin. Ilolla impi nimien Näk' aina tuossa pysyvän; Nyt silmäjää hän huokaillen Käs'alaa menneen ystävän, Piirs' puuhun säikeet Tegnér'in Jotk' itki Inka Frithiofin.