United States or Democratic Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni Dalgetty kompuroitsi raskaissa saappaissaan, huoaten säärysrautojensa, rautakinnastensa, rautapaitansa ja selkävaruksensa painon alla mainitsemattakaan häränvuotaista röijyä, joka hänellä oli kaikkien noiden rautojen alla ja kaiken aikaa tarinoiden suorittamistaan urhotöistä, vaikkei Ranald häntä vähääkään kuunnellut. Näin hän seurasi opastansa hyvän matkaa edemmäksi.
"Minä pukeusin varuksiini", sanoi Simo, "semmoisiin kuin minulla oli otin siunauksen äidiltäni, rohkeamieliseltä vaimolta, joka minulle puhui isäni urhotöistä meidän kauniin kaupunkimme palveluksessa.
Nuoret miehet ja pienet pojat katselivat ihaillen Erkin hoikkaa, norjuutta ja voimaa osoittavaa vartaloa, keskenänsä kuiskutellen niistä urhotöistä, joita hän jo oli tehnyt ja joista hän Sandels'iltä oli saanut "kunnianmerkin urhollisuuden sodassa", joka nyt koristi hänen korkeata rintaansa; nuoret tytöt sitä vastoin eivät saattaneet olla katselematta morsiamen kauniita punastuneita kasvoja ja runsaasti koristettua morsiuspukua.
Hänen käsityksensä mukaan oli Rooman keisariudella vielä jäljellä muinainen täysvaltaisuus, ja sitä tehdäkseen tyhjästä sananparresta eläväksi todellisuudeksi taisteli hän urhotöistä rikkaan elämänsä ajan. Roomassa sitä vastoin oli vanhan tasavallan puolittain hälvennyt muisto nyt, niinkuin ennen Ottojen aikana, suuri voima, joka voi saattaa mielet kuohuksiin.
HECTOR. Tuo huuto teitä huumaa, isä. Menkää, Rohkaiskaa Troiaa. Taisteluun nyt vaan! Ja illall' urhotöistä kerrotaan. PRIAMUS. Jumalain haltuun! Hyvästi! TROILUS. Haa! Kuulkaa! Nyt, Diomedes, varo itseäsi: Sult' otan rannuksen, tai menköön käsi. PANDARUS. Kuulkaa, prinssi, kuulkaa! TROILUS. No, mitä nyt? PANDARUS. Tässä on kirje teille tuolta tyttö-raiskalta. TROILUS. Anna, kun luen.
»Pitääkö sitte hänen itsensä tukeuttaa ihana unelmansa rohkeista urhotöistä?» »Hän on elävä ja vanheneva kuin salon honka; hän tulee kunnioitetuksi ja rakastetuksi ja häntä kaikki tottelevat. Eikö se riitä?» »Entä taistelukentän punaiset ruusut?» »Ne eivät ole häntä varten. Eiväthän kaikki voikaan saada niitä. Miksi hän ei taipuisi? Onhan niin monen muunkin täytynyt taipua. Mitäpä hän surisi?
Sillä en voinut enää koskaan kokonaan antautua sellaiseen tunnelmaan, jossa muinoin toivoin voivani olla Orleansin neitsyen asemassa. Niissä kiihkeissä, kehuvissa kirjoituksissa sodan urhotöistä oli minusta nyt paljo, paljo petollisuutta ja tyhjyyttä, varsinkin kun samalla kertaa mieleeni muistuivat kaikki ne onnettomuudet ja kauhut, jotka sotaa seurasivat.
Maine kertoo Nepaani Muciuksen urhotöistä; Hän haudattava veljeinsä on viereen. QVINTUS & MARTIUS. On pakosta, tai meistä saa hän seuraa. TITUS. Pakosta? Kuka konna sanoi sen? QVINTUS. Se, joka siitä vastaa, vaikk' ei tässä. TITUS. Mua uhmatenko hänet hautaatte? MARCUS. Ei, jalo Titus; sua pyydämme, Ett' anteeks hälle suot ja hautaat hänet.
Heidän muotonsa oli peloittavalla tavalla vääntynyt heissä hehkuvasta tulisesta ylpeydestä, vihasta sekä hurjasta päätöksestä tapella henkiin ja veriin asti. Katselijajoukon läpi kävi iloinen mutina, jonka kautta kiihtynyt toivo, että tästä tulisi aika verisauna, ilmoitti itseään. Vetoa lyötiin niin hyvin lopullisesta voitosta ylimalkaan kuin myös erityisten miesten tehtävistä urhotöistä.
Vilppulan ja Antrean ja Raudun nimet Suomen kunniasta kertoi, Suomen oman sodan urhotöistä, kertoi kirkkaammin kuin Narva, Lützen, Porrassalmi taikka Siikajoki. Painui rivit etelätä kohti, kevättä ja vapautta kohti. Suli verkallensa Suomen hanget lähestyvän suven lämmön tieltä, suli verkkaan vihollisen voima rynnistäissä Suomen sotajoukon.