United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vangitsemaan minua!... Miksikä?... Miksi hän tahtoi vangita minut? Että pyssy oli ladattu kovalla patruunalla, ilmenee siitä, että sotilas, jota tähtäsitte, sai luodin jalkaansa. Jumalan kiitos! huudahti kreivi. Jumalan kiitos!... Sanotteko niin? kysyi poliisimestari hämmästyneenä.
Ja minä taas, sanoi Porthos, luuletteko ett'ei niukahdukseni mitään maksanut? puhumattakaan Mousqueton'in haavasta, jonka vuoksi minun täytyi käyttää täällä kahdesti päivässä haavalääkäriä, joka maksatti minulle käyntinsä kaksinkertaisesti, hän kun muka, heittiö, on ottanut luodin semmoiseen paikkaan ruumistansa, jota tavallisesti näytetään vaan apteekkareille; minä olenkin kieltänyt häntä antamasta täst'edes haavoittaa itseänsä.
Wähitellen luuliwat tulleensa tapauksen perille, arweltiin, siitä mitä oli nähty, että Anna olisi koettanut pelastaa sulhaistansa Yrjöä wankeudesta; että Kola oli sen huomannut, tunkeinnut wankihuoneesen, ampunut wankia, waan ei siinä onnistunut ja sitte sitte kukaan ei ymmärtänyt miten Kola itse oli saanut kuolettawan luodin rintaansa.
Missä kahakka oli kovin, siellä hänen majesteettinsa oli aina saapuvilla; sai myös luodin kaulahuiviinsa ja menetti suohon miekkansa ja toisen saappaansa, sieltä vedimme hänet hädin tuskin ylös, ja näin hän sai sukkajalassa suuren voiton.
Näin hän virkkoi vaikeroitsematta, astui hiljaa kaatunehen luokse, laski polvillensa, huivins' otti, luodin lävistämän otsan peitti.
Tämä vanha mies, joka vielä nuoruuden innolla hoiti liikettään, oli alkanut suuresti pitää erinomaisen lahjakkaasta Ambroisesta, jolla oli oikea liikemiehen äly. Ukolla oli ollut ainoastaan kaksi tytärtä, joista toinen oli kuollut aikaiseen, ja toinen oli joutunut naimisiin erään hullumaisen miehen kanssa, joka ampui luodin otsaansa ja jätti jälkeensä lesken, myöskin mielenvikaisena.
Ja sarvipäistä yksi tuolla, toinen täällä, luodin lävistämänä loiskaisi mörähtäen äkisti ylös ja kaatui, puhaltaen voimallisen henkensä rinnastaan ulos. Elikko, jonka aivo oli puhkaistu, raukeni pian, tuskin kertaakaan hän potkaisi, vaan ojensi jalkansa kankeina sauvoina; ja niin hän henkensä heitti, ja mustanpunaisena roiskui veri haavasta korkealle ilmaan ja ilmasta kaarena maahan.
Hän muuten on kieltämättä hyvin taitava johtaja." "Ja tuo kenraali hänen vieressään?" kysyin. "Minkä vuoksi hän pitää päätään noin vinossa?" "Hän on kenraali Lannes, ja hän pitää päätään vasemmalle kallellaan, kun hän S. Jean d'Acren piirityksessä sai luodin niskaansa.
Jos joku toinen kuin pyhä mies sen tekisi, niin luodin totta maar hänen aivoihinsa lennättäisin, mikäli häntä lähelle pääsisin. Mutta Jumalan sanan julistaja rovasti onko Jumalakin nyt ruvennut meitä sortamaan?" Näin tuumi vanhus. Samassa ovi avattiin, ja Juhana astui sisään. Vastatulleen olisi ennemmin luullut etelän lapseksi kuin pohjolassa kasvaneeksi.
"No niin, tässä on matkakirja, sen omistajalle annettu, lausui hän, vetäen pistoolin povestansa, viritti hanan, jatkaen: Nämät kirjeet koskevat kunnian-asiaa, silloin käytetään pistooleja ja minä seuraan tapaa; se on, että joka koettaa ottaa kirjeet pois, saa luodin otsaansa, ja näettekö te, se on kaksipiippuinen ja molemmat ovat ladatut. "Tuli yleinen hiljaisuus.
Päivän Sana