Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Toki, tyhjänäpä Hinkalot hän löysi, nurkass' ikeen Muistopatsahana murheellisna. Siinä, pahintansa aavistellen, Uros seisoi, kasvot kalveana Kuni kylmän tulisijan tuhka. Mutta hänen tuossa arvellessaan.
Kämmenen hän käsivarrelleen pani, polttohon haavan, jonk' oli ryntääjään vasamallaan ampunut Teukros tornistaan ylähält', uros, suojaten ystäviänsä; näin rukoellen huusi Apolloa noutavanuolta: "Kuullos, Apollo, sa jos Lykian mehumaill' olet taikka äärill' Ilionin; ei paikkaa, kunne et kuulla vaivaan vaipuvan ääntä sa vois, kuin nyt minä vaivun.
Tulkoon siis kukin itsestään, sitä ettehän salli, ett' ois Patroklos ilo koirien iliolaisten." Kuuli sen Aias koht', uros nopsa, Oileun poika, ensimmäisenä syöksyi luo läpi taistelotelmeen, 257 sitten Idomeneus sekä Idomeneun sotiseura Meriones, uronsurman Enyalion väkiverta. Vaan kuka muististaan vois mainita kaikki ne urhot, jotka akhaijit taas sai uuteen taisteluintoon!
Jos lie uros oiva tää, Khimairan. hän varmaan voittaa, tuon häijyn, mi maatani hävittää, kylät kylmille autioittaa. Pedon tuon jos surmaa sankari, saa Sophrosynen hän palkaksi, ja puolet valtakuntaani hänen kelpaa ainakin koittaa!»
Tuprusi tanner, kuss' uros laahasi, suortuvat tummat huiskin haiskin hulmusi, kaikk' oli hiertynyt hietaan kaunis pää, jalo ennen, vaan jopa nyt vihamiesten raiskata Zeus oman synnyinmaan kamaralla sit' antoi. Noin oli Hektorin pää pölyn hiertämä. Vaan emo koito raastoi suortuviansa ja kauas hohtavan hunnun viskasi, vaikertain pojan kurjaa kulkua katsoi.
Pani sulhot soutamahan, Neiot ilman istumahan; Sulhot souti, airot notkui, Eipä matka eistykänä. Viimein istuihe jumalallinen uros Ilmarinen soutamahan: Jopa joutui puinen pursi, Pursi juoksi, matka joutui; Loitos kuului airoin loiske, Kauas hankojen hamina.
GUNNAR. Niin, niin, vanha uros, Sigurd ja Dagny saavat kyllä kurttuisen otsasi sileäksi jälleen, Nyt menen minä juhlaa valmistamaan; jääkää hyvästi siksi, ja tervetuloa talooni! SIGURD. Hjördis'in mieli on muuttunut, sanoi hän! Nyt, kaikki seuratkaa mua laivoihin; kelpo lahjoja valitsen Gunnar'ille ja hänen väelleen. DAGNY. Lahjoja parhaita, mitä meillä on.
Kaasi jo miehen Meriones sopaurhoja Troian, uljaan Laogonon, isä jonka, Onetor, ol' Idan Zeun pyhä pappi ja laill' ikivaltain arvoa nautti; tuota hän korvuksiin, liki leukaa iski, ja joutuin pois jäsenist' elo kiiti, ja kaamea yö hänet kietoi. Keihään heitti nyt Aineias päin Merionesta, toivoen sattuvan tuon, kun riens uros, suojana kilpi.
Rohkeutt' antoi Ksanthos vimmoissaan verisurmast' iliolaisten, joit' oli armoa vailla Akhilleus tappanut virtaan. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensin virkkoi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kenpä ja mist' olet miehiä, kun mua kohdata tohdit? Ei pojat onnellisten käy mun kättäni vastaan."
Kuink', uros moinen, uskalsit merenlaskija-laivoin ohjata aavain taa, kera ottain kumppanit alttiit, maahan kaukaiseen, väen vieraan keskehen, ryöstit naisten sorjimman, sotasankarien sukulaisen, jost' isä, kansa ja Ilion kaikk' ison huolen on alla, vaan ilon sai vihamies, ikiherjaan jäit sinä itse? Vai Menelaoa et sotimieltä sä torjua tohdi? Kai tuta saisitkin, kenen kukkea puoliso sull' on.
Päivän Sana
Muut Etsivät