Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Senp' uros ilmaan nosti nyt kuin unikukkasen umpun iliolaisten nähdä ja riemuten huusi ja virkkoi: "Viekää viesti se Ilioneun isän kuulla ja äidin, ett' asumuksessaan he jo poikaans' aimoa surkoot; sill' ei puoliso saa Promakhonkaan riemuta rakkaan kumppanin saapumisesta, kun Troian mailta jo viimein laivoin laskien pois palajamme, me poiat akhaijein."
Ajoväki tuli lopulta ampujariville ja nyt saimme tietää molempain sutten tulleen puutarhuri-nahjusta kohti, mutta tämäpä oli tuolla isoreikäisellä kiväärillään, jossa oli kaksi luotia, ampunutkin jo pitkän matkan päähän, vaikka sudet tulivat suorastaan häntä kohti. Laukauksien jälkeen meni uros oikeanpuolisen ajon läpi, vaan naaras heittäysi onneksi takaisin kierrokseen ja sai surmansa.
Siinä viipyy uros synkee Maan ja taivaan riemuten, Alas katsantonsa lankee Ja elon aamuns hän muistaa. Muistelee hän muinost aikaa, Lapsuutensa vainioi, Koska laulu kaunis kaikaa Ja tanner kiikkuvi alla. Viimein neito huulens sulkee; Ryövär seisoo aatellen, Päänsä vaivuttaa ja kulkee Taas korven tummahan yöhön. J
Hän on kyllä rakastettava; toiset pojat pitävät hänestä, varsinkin pienemmät, joille hän on jonkimoinen uros; mutta hänellä ei ole yhtään hyvää ystävää. Mitä koulu-tietoihin tulee, hän voisi kohta lähteä yliopistoon ja varmaan suorittaa loistavan tutkinnon, jos hän viitsisi olla ahkera.
Mutta kun saapunut kaikk' oli kansa ja kertynyt yhteen, nousi ja lausui noin uros askelnopsa Akhilleus: "Atreun poika, jo arvelen, pois hätä häätävi meidät taas kotirantoja päin, ken surman välttävä lienee, näin kun kilvan akhaijeja lyö sota, ruhtovi rutto.
Silloin karkasi päin Erylaos, vaan kiven otsaan paiskasi Patroklos; koko pää heti halkesi hältä raskaaseen kypärään; suinpäin uros itsepä suistui vasten maata, ja hänt' elonriistäjä surma jo kietoi. Kaatui Amfoteros kera myös, Erymas ja Epaltes, poika Damastorin Tlepolemos, Ekhios, Polymelos, Argeas-sankarin poika, ja Euippos, Pyris, Ifeus; nuo perätysten kaasi hän kaikk' elonkasvaja-maahan.
Noin rukoellen pyys; sanat kuuli ne Pallas Athene, 121 pontta jo loi jäseniin, väen virkeän sai käsi, jalka, astuen luo sanat siivekkäät uroholle jo virkkoi: "Iliolaisia päin nyt huoleti käy, Diomedes, sillä sun rintaas loin saman pelkäämättömän tarmon, Tydeus joll', isäs, otteli ain', uros uhkeakilpi, siirsin myös sumun silmiltäs, mi ne verhosi ennen, että sa tarkoin voit tuta ihmiset kuin jumalatkin.
Suuttui sulho nuori, hän murti suuta, mustaa haventaan, hän miekan vyötti, sotatielle suori ja tuli vihdoin tummaan Tuonelaan; ois siellä vieläi, ellei äiti-muori ois hoivaellut hänen haavojaan; tuost' uros uljastui, mies miestyi sorja, mut ollut enää ei hän naisen orja.»
Uros hoippui luo, piripintanaan mitan Lotta se hälle suo, milt' ettei harjaksi saanut vaan pari kyyneltä mitta tuo. On kauan siitä, kun eukon näin, mut ei aika, hänt' unhoon vie, iloll' aina muistelen eeskinpäin, ja se hälle ei liikoja lie. Oli helmi ja oiva se eukko näät sodan tiellä, sen taata saa; vähän naurua sieti, mut kukkurapäät myös kiitosta, kunniaa.
Kultakoristeinen lohikäärme nauskui, kiitäen siivet leveellään yli syvyyden. Neitosen luo laivankannelle astui voimakas uros. Lempeä impi! kuului hänen äänensä. Minun morsiameni olet sinä. Minä olen sinut kunniallisesti pyytänyt ja laillisen korvauksen kautta saanut isältäsi. Tule syliini! Hän ojensi kätensä neitoa kohden, tahtoen syleillä häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät