Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Siitä astui ojan partahalle hurskas uros, ja seurasi häntä joukko, joka, luopuen pakanuudesta, antoi itsensä kastaa Kristuksen uskoon. Mutta ylhäällä äyräällä, seisoivat äsken vielä uhreiksi määrätyt miehet, veisaten kiitosvirttä Hänelle, joka tuskallisesta kuolemasta oli pelastanut sekä heidät itse että heidän vanhurskaan isänsä ja johdattanut pimeydestä valkeuteen pakanain lapset.
Koko kylän väki kokoontui nyt suureen savupirttiin, jossa kontio kaikkien katseltavana lepäsi keskellä maaperäistä permantoa. Karhu oli vanha, mahdottoman iso uros. Kannun paloviinaa tarjosi Heinäkangas; tuota ilonestettä oli joka talossa niinä hupaisina aikoina, kun viinaa sai polttaa kotitarpeekseen. Ukko Palm aukasi karhun, otti sappirakon ja sekoitti viinaan tuon tumman ruskean nesteen.
Siis kera käy asemelskeeseen; hänt' aika on auttaa. Kunp' ei kohtais vain kova onni, kun jäi uros yksin iliolaisten keskeen ois kato meille se karvas!" Virkki ja riensi jo kohti, ja seurasi sankari aimo.
Kuin sankarten sankari, kuin uros taivaasta, niin seisoi Claudio, seisoi tyyneesti, säälien ja armotellen katsahtain Canzioon, joka riehui hänen edessänsä kalvea kuin kauhistus, riehui vihan hengen vääntämillä kasvoilla. Julma hän oli ja hirmuinen, mutta kirkas majesteeti Claudion silmistä säteili ulos, ja ah, kuinka kaunis hän oli!
KOUKI. Mies olet, uros parahin, Toki turhasta tutiset. Miksi arvoja kyselet? Tyttö on voitettu, omasi. Kun löydät, sylihin riistä, Viemme vinhasti kotihin.
Hänen haavansa oli auennut. Hänen silmänsä aukenivat myös, hänen kätensä kohosivat ylöspäin. Toisessa hän piti muutamia pergamentti-levyjä, muutamia kirjeitä, jotka Scharnachthal siihen oli pistänyt. Ikäänkuin isänmaan rakkauden elähyttämänä tuo haudan partaalla seisova uros vihdoin jaksoi puhua.
Kulman allepa nyt kävi silmään kärkevä peitsi; 493 suljui pääst' ulos silmä, sen kuoppaan tunkihe tutkain, taas takaraivost' ulkoni; kaht' uros kaatuva kättään vain levähytti; ja Peneleos veti viiltävän miekan, kaulan kahtia iski, ja kenttään pää kypäreineen kiirien kirposi, silmässään yhä ankara peitsi.
Kuiskasi silmät suurina ja säikähtyneinä kullalleen: Kuuletko? Etkö kuule? Mitä? Etäistä soitantoa. Se kasvaa, se paisuu, se tulee tännepäin. Turhia! Kylän kansa vain kartanolla ilakoi. Taikka ovat ne oman soittoniekkamme säveleet, jotka nyt korvissasi kummittelevat. Eipäs! Nyt torvet torahtavat. Nyt lähtee liikkeelle ritarisaatto. Sen edellä ratsastaa uros puettu kultaan ja purppuraan...
Itse hän Nestorin luo, sotikansan kaitsijan, riensi; vaan majast' ulkona siell' liki tummaa purtt' uros uinui peiton pehmeän all', asevarjeet välkkyvät luonaan, kilpi ja peitsiä kaksi ja kiiltävä myös kypär' ynnä vyö korukirjainen, johon vanhus vyöttihe aina, joukkons' ensimmäisenä kons' urosurmahan taistoon sonnustautui; ei näet estänyt vaikea vanhuus.
Vaan kovin peljättää mua nopsa nyt Peleun poika; sill' ei taistoon vain tasatanterehella hän tyydy, kuss' urot Ilionin ja akhaijit iskevät yhteen yht' isovimmaisesti, mut kaupunkimmepa kaataa, riistää hirveä meilt' uros uhkaa puolisot armaat. Sinne nyt, miehet, siis! Mua kuulkaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät