Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Virkki, mut tuskan pilvi jo tumma Akhilleun peitti, mustaa tuhkaa hän käsin kaksin kouri ja syyti kiireellensä ja kaunoiset ryvetytteli kasvot, ylt'yli tarttuen tuhkaa jäi ihotakkihin sorjaan. Itse hän maahan kasvoilleen, uros valtava, heittyi, tukkaa tuskissaan käsin raastelevin repi päästään.
Ilomielin istui uros perärahilla, ja hänen rinnallaan kaunis Brynhild lumivalkeassa pukimessa. Mutta morsiamen posket olivat vaaleat kuin palttina, synkät kuin yö hänen silmänsä. Hän ei hymyillyt eikä sanaakaan päässyt hänen huuliltaan.
Mutt' ei saattanut ainoakaan urohista akhaijein kerskata, ett' yli kaivannon karahuttanut ennen 254 Tydeun poikaa ois sekä tarmoin ryhtynyt taistoon. Hänp' etumaisena kaas Agelaon, Fradmonin poian, urhoist' Ilionin; paetakseen tää hevot käänsi; vaan selin kun hän käänsihe, niin ase Tydeun poian hartiakuoppaan kiiti, ja rinnast' ulkoni kärki. Suistui vaunuiltaan uros, kalskuen soi sopavasket.
Ja pitkäsen nuoli, niinkuin tarina kertoilee, piirsi, leimahtaessaan, kiveen nämät kuvat. Ja niinkuin tässä kuvauksessa, niin istuvat nuorukainen ja impi onnellisina korkeuden istuimilla; ja niinkuin uros tuossa matelee, niin entinen linnan herra paahteisessa ilmassa rangaistuksen vuoteella.
Minä mies vähäväkinen, Uros heikkohengellinen, En ole iso iältä, Vahva varren kasvannolta; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos ei muut lihavat laula, Verevämmät vierettele, Niin mä laulan laiha poika, Kuiva poika kuikuttelen, Laulan laihoilta lihoilta, Kupehilta kuuttomilta, Tämän iltasen iloksi, Tämän päivän päätteheksi.
Sen onhan täyttänyt kaiken Zeus, mitä kurkottain kätes ennen hält' anelitkin, että akhaijit laivoilleen ajetuiksi jo joutuis, surren kaivata sais sua, kun hätä haikea sortaa." Vastasi voihkaisten uros askelnopsa Akhilleus: "Oi emo, kaiken tuon on Olympon valtias tehnyt. Vaan mikä siit' ilo mulla, kun vaipui kumppani kallis, Patroklos, ylin ystävä mun, yli kaikkien muitten armas kuin elo mulle?
Tuokaa minulle hevonen!" Vitkailematta hän lähestyi isä parkaa, saadakseen tältä vielä muutamia ohjeita matkalle. Jonkun sekunnin aian tuo kuolemaisillaan oleva uros puhutteli häntä matalalla äänellä. Sitten hän äkkiä huudahti: "Mutta vuotaahan sinusta verta, ystäväni! Sinä olet haavoitettu!" "Taikka mar! vähät siitä!" runoilija huudahti, "minäkään en tahdo kuolla ennenkuin olen nähnyt hänet."
Koht' uros orhit valjaisiin pani viimana-vievät, jälkeen vaunujen laahaamaan jalon Hektorin kytki; kiertänyt kertaa kolme kun Patroklon oli kummun, läks sisäsuojaan taas levätäkseen, Hektorin heitti 17 kasvoilleen maan multaan. Vaan hipiästä Apollo esteli vammat kaikk', elotonnakin sankari hältä sääliä sai, piti kultaisen hän suojana aigiin, jottei raadeltuis iho hält' ajaessa Akhilleun.
Kyselevi, lauselevi: "Tarvonko väen mukahan, oike'in olan takoa, vai tarvon asun mukahan?" Vanha viisas Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Jos tarvot asun mukahan, äijä on siinä tarpomista." Mies pieni, uros vähäinen, jo nyt tuossa tarpaisevi, tarpovi asun mukahan; kaiotti kaloja paljon tuon on nuotan nostimille, satalauan laskimille.
Se oli hän, se oli todella hän, viime tappelun sankari, Pontarlier'in voittaja, tuo kuolemaisillaan oleva uros, joka sai hengellään maksaa voittonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät