Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ja jos tuoll' edes ääressä tykkien uros vanha ois, tulen, ruudin tuttava turkanen, johon luottaa vois; mut ei, viistoistias poika nyt sun on hento ja hieno, on kreivi Schwerin muka vastaava patterista, mitä lapsista sellaisiin!» Luo nuorukaisen jo ratsastaa, käy käteen tään: »Elon, kuoleman arpaa ankaraa koht' isketään, elon ehkä, jos luotinne kohti lyö, mut kuoleman varman, jos vankkuu työ.
Virkkain näin meni taas, hänet jätti, ja niin uros yksin jäi vihan valtaan naisen vuoks somavyön, joka vietiin pois hänen suomattaan, väkivalloin. Mutta Odysseus Khrysaan ehti jo, matkassaan pyhän toi satauhrin.
Suuremp' Aias tuo sopavälkkyvän Hektorin surmaks suuntasi peist' yhä, vaan uros suojasi, taitaja taiston, taa häränvuotaisen kupukilven hartiat laajat, 360 tarkkasi peisten viuhuntaa, vihinää väkänuolten. Kääntyvän huomasi kyllä jo ottelon häälyvän onnen, vaan sotakumppanejaan toki suojaten vankkana seisoi.
Mutta, katsahtaen eteenpäin, huomasi uros mäen alla pellon, jossa vesivaot ristiin kynnetyt olivat, sitä kohden hän ratsasti, yksi loiskahdus ja ruuna ristikkö-saralla seisoi, ja tämä oli sankarin pelastus; sillä peikot he seisahtivat ulkopuolelle aitaa kuin olisi heitä kohdannut tulinen seinä.
Kaikki voivat nähdä, miten naaraskotka aina lensi pesäänsä, mutta ei kukaan voinut päästä sinne. Uros lenteli kylän päällä ja sieppasi välistä karitsan tai kilin, jopa kerran pienen lapsenkin, vieden kaikki ylös pesään; sen tähden oli seudussa elämä hyvin rauhaton, niin kauan kun kotkat saivat rauhassa pesiä tuolla ylhäällä.
Diskos-kiekkoa min käsi kiidättää väkiheitoin, voimia nuoria koittain kons' uros aimo sen heittää, yht' etähälle hän pääs ohi, vaan hevot Atreun poian jälkeen jäi, sill' itse hän hiljentää koki niitä, yhteen törmänneet hevot ettei ois kaviokkaat, vaunuja sorrelleet punossorjia, suin somerikkoon itse he viskauneet ajokiistan kiivaudessa.
Eip' yli voiman taas sodi mies, halu kuinka jos olkoon." Virkkoi noin uros veljelleen, tämän mieli jo muuttui.
Hällepä vastasi taas nyt tuulena-kiitävä Iris: "Here, puoliso Zeun, minut laittoi, kunniakuulu; ei sitä korkea Zeus, ei kenkään taivahisista tiennyt, joill' asumuksena on lumiharja Olympos." 186 Vastasi jälleen näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuinka ma taistoon käyn?
"Uros, nuija olalla ja jalopeuran talja hartioilla, astuu morsiussaattoa vastaan äitinsä Alkmenen seurassa ja Pallas Athenen taluttamana, joka tässä rauhan toimessa pitää keihäänsä kärkeä maassa ja kantaa kypäriä kädessänsä. Ensimmäisenä tässä ei ole mikään vähäpätöisempi henkilö kuin Apollo itse, joka laulaa häälaulua säestäen sitä luutullansa.
Mutta mies salamoiden kesken. puiston polkua kohoaa kohti huonetta lemmen lesken, kohti Inkerin ikkunaa, katsoo Inkeri kalpeana; seisahtuu uros kumarana, äänin kuiskivi murtuvin, takaa kukkivan syreenin: »Kulta Inkeri, keltatukka, vaimo valkea nuoruutein, kuihtui pois elon onnen kukka, omas sentään on sydämein, katso, ikkunas alle tänne mun on lingonnut lemmen jänne halki ukkosen, halki yön, tuiman keskeltä arkityön.
Päivän Sana
Muut Etsivät