Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Hän oli kuitenkin nöyrä, ja etsi turvaansa Jumalalta, ja sentähden oli hän suuri uros; häntä rakastettiin elämässä ja häntä kaivataan kuolemassa. Mutta paljon verta vuoti ja paljon kurjuutta tuli hänen kauttansa maailmaan.
Mutta kun nähneeks sai vävyn piirtämät turmiokirjat, koht' uron ensin työnsi Khimairan kiljuvan tappoon. Juurt' oli tuo jumalain, ei ihmisjuurt', etupuolta leijona, pyrstöltään lohikäärme ja keskeä vuohi, tuimaa puuskuttain tulen lieskaa torjumatonta; vaan uros hirviön kaas, jumal-enteit' ei epäellyt. Toiseks otteli hän solymein kera sankarimielten; kertonut tuimempaa miestaistoa ei kokeneensa.
Virkki ja vei asun ylt' asekuulun Paionin poian. Mutta Aleksandros heti, mies Helenen hiusheljän, jousen joukkojen pään Diomedeen suuntasi surmaks, suojana patsas pääll' lepokummun, kuss' ikiunta Ilos, Dardanon juurt' uros, uinui, valtias vanha.
Kymmenen kuukautta myöhemmin makasi pulska poikanen pehmoisessa kätkyessä, ja Loviisa häntä heijaeli, laulaen: Sinilakki sa, Uros rohkea j.n.e. Myös on vielä pojan kummienkin nimet säilyneet muistossa.
Valtavan peitsen koht' uros aimo Akhilleus iskuun nosti, mut nopsana kuuristuin liki juoksi Lykaon, tarttui polviin, vaan yli hartian kiitäen keihäs iskihe tanterehen, himo purra ol' ihmisen pintaa.
Kiitäen Meriones Akamaan sai kiinni, kun juuri nousi hän vaunuilleen, olan oikean iskien puhki; vaipui vaunuiltaan uros, silmiä synkeys kietoi.
Tuli mies merentakainen, Uros umpilausehinen, Pilkkoi puita pikkaraisen, Halkoi halkoja vähäsen, Kolmekymmentä rekiä, Ne kaikki tulehen työnti, Kai kantoi Katrin tulehen, Helman hienon heltehesen. Katri laski äänen kaihun, Parkasi pahan sävelen;
Aimona miehistössään siell' uros asteli itse, taistoon innostain, halu, kiihkopa häll' oli kiivain kostaakseen Helenen sydänhuolet, huokaelutkin.
Roomalainen antoi Lysiaalle vahvalla neulalla varustetun, kultaseppeleellä kaunistetun soljen ja sillä aikaa, kun hän käsillään piteli viittaansa, sillä hän ei tahtonut että ne harvatkaan, jotka kulkivat tätä katua pitkin, tuntisivat hänet, Korintholainen kirjoitti: Kyyhky kun lempivi, niin uros yksin itsensä muokkaa Vaan kun lempivi mies, myös kultansa kauniiksi laittaa. "Saako kuulla?"
Minulla ei ollut aikaa ladata, vaan hiihdin eteenpäin, huutaen koiria, ja kohta ne ilokseni kaikki kolme palasivat ihan terveinä. Saapuessani takaisin ammutun suden luo seisoi Kustaa katsellen petoa, joka yhä vielä eli ja vierittelihe verisellä hangella, ilkeästi röhisten verisestä kidastaan. Se oli vanha uros, suurin kaikista kuin olen milloinkaan nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät