Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Niitä näytti huvittavan katsella sitä häiriötä, jonka olivat matkaan saattaneet tulollaan, sekä näyttivät tahtovan huvitella vastustajiansakin. Uros, joka istui pystyssä takajaloillaan, huiskutti kämmenillänsä. Naaras nousi pystyyn ja laskeutui istualleen vuoron perään, ikäänkuin leikitelläkseen toisen kanssa.
Noin seisoi vanhus sorja, uros ryhdiltä, katseeltaan, lumipäinen, kookas, norja, on moinen hän muotojaan. Vaan miksi ukko nyt pauhaa, lyö jalkaa kuin vimmattu mies? Eletäänhän keskellä rauhaa, melu tuommoinen mitä ties?
Ei sitä miest' ole, ken Zeun sallimat torjua saattaa, kuink' uros olkoonkin; Zeus mahtaja on moniverta." Hällepä vastasi näin sotaärjyinen Diomedes: "Haastoit, vanhus, kaikin päin osuvasti ja oikein; mutta on tuska se sietämätön sydämelleni, sillä Hektor kuuluttaa kokouksess' iliolaisten: 'Karkuun laivoilleen minä säikytin Tydeun poian. Kohta hän kerskuu noin; maa nielaiskoon minut ennen!"
Mutta kun viimein ehti sen luo, jok' ol' laatinut merkin, arvan viskannut kypäriin, tykö loistavan Aiaan, 187 tää käden kurkottaa, ja hän arvan antavi hälle; mielin riemuavin oman merkin siin' uros tunsi, maahan jalkoihinsa hän arvan viskasi virkkain: "Ystävät, arpa on mun, ja se riemuin rintani täyttää, sillä mun voittaa on luja toivoni urhea Hektor.
Anteiks-antamuksen uros antaa Lempeän ja kultahymyvän Niinkuin kauniin päivän lasku lännes. Tämän kuulee neito katala, Kasvons kirkastuu, ja siunauksel Koht hän ijäisyyden uneen nukkuu. Vuosii monta sankar vielä nähtiin Käyskelevän pelloil, metsän yös Niinkuin korkee, juhlallinen haamu Entisyyden tummast hämäräst Harmaat kiharansa tuules väikkyy, Ihmeellisest loistaa katsantonsa.
Kilpeä syrjään aina kun Aias siirsi, jo Teukros tähtäsi joukkoon, nuolellaan ain' ampuen jonkun, ett' äkin paikalleen mies kaatui heittäen hengen. Vaan uros itsepä kätkihe taas, kuin laps emon suojaan, Aiaan taa; tämä hänt' yhä varjosi välkkyvin kilvin. Kenp' oli Troian mies jalon Teukron kaatama ensiks?
Siis kupehelleni, kumppani, käy sekä töitäni katso, arkako päivän pitkän lien minä, niinkuni väität, vai monen ehkä akhaijin, kuink' uros oiva jos olkoon, ruumist' estänen Patroklon minä varjelemasta." Virkki, ja huus urojansa jo kiihtäin raikuvin äänin: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset!
Vaan sekin peljästyy, kun korkean Zeun tuli iskee, kun jyly hirmuinen käy raikuen korkeudessa." Virkki ja vaskitetun veti peitsen penkerehestä. Siihen jäi virumaan hänen hengeti iskemänänsä hietikkoon uros; huuhtoen veet ohi virtasi tummat. Parveillen kalat, ankeriaat liki liikkua alkoi, kalvaen, ahmien ahnein suin munuaisien rasvaa.
Maailman suurest' ansast' ehjänäkö Hymyillen tulet? ANTONIUS. Armas satakieli, Makuulle heidät pieksimme. Haa, tyttö! Ruskeihin harmait' eksyy; mut viel' aivo Ravitsee hennoja ja nuoruudelta Voi viedä voiton. Katso tuota miestä! Huulilleen armon kättä tarjoo! Uros, Suutele tuota! Taistellut hän niin on, Kuin vihast' ihmiskuntaan joku jumal' Ois surmaa tehnyt hänen hahmossansa.
Uros tuli edellä ja sai ensi laukauksen rintapäähänsä, vaan jatkoi matkaansa, Iivanalla oli tarpeeksi mielenmalttia, niin että hän, ollen vakuutettuna pedon haavan kuolettavaisuudesta, ampui toisen laukauksen naaraasen, joka jäikin paikalle. Uroon löysi hän muutamien satojen sylien päässä kuolleena. Se oli suurin, minkä Iivana koskaan oli nähnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät