United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Asian laita, totta puhuen, oli sellainen, että kunnon pormestari tunsi arvonsa siitä hiukan alenneen, että hän oli sallinut nuoren muukalaisen ruveta johtajaksi tuona vaarallisena hetkenä Schönwald'in juhlasalissa; ja vaikka hän sinä hetkenä oli ollut hyvinkin mielissään Durward'in sekaantumisen voimallisesta vaikutuksesta, tuntui hänestä kuitenkin nyt, asiata tarkemmin arvellessaan, ettei hänen arvonsa enää ollut entisellään.
Toki, tyhjänäpä Hinkalot hän löysi, nurkass' ikeen Muistopatsahana murheellisna. Siinä, pahintansa aavistellen, Uros seisoi, kasvot kalveana Kuni kylmän tulisijan tuhka. Mutta hänen tuossa arvellessaan.
Arvellessaan, mitä tämä Lappalaisten pako tiesi, hän antoi silmänsä heitä seurata pitkin lumista aukeata. Sitten tarkasteli taivaan ranteita. Tuolla luotehessa oli Lauhan kukkula, niinkuin mahtava pieli Kyrön-kankaan kannasten raja-pylvääksi. Mutta mitä kummia? Jo senkin huipussa kirkas valo leimahtelee. Ja kauempanakin kaukaisella Pyhävuorella kohta yhtäläinen loiste syttyy.
Ehkäpä heillä ei olekaan väärin arvellessaan, että nauhan käyttämisestä voisi olla aihetta hengelliseen kerskaamiseen ja farisealaiseen ylpeyteen; sitä paitsi he tahtovat välttää, ett'ei toisin ajattelevaiset saisi mitään loukkausta sen johdosta.
Nainen katsahti taakseen, pysähtyi ja ojensi kätensä tervehdykseksi Viion leskelle. »Mari!» huoahti Viion leski ja suurin silmin katsoen kysyi: »Minne sinä lapseni nyt?» Mari hymähti surullisesti, arvellessaan että kysymättäkin sen tiesi. »Mari rakas...» muuta ei Viion leski osannut sanoa. Hänen sydäntään viilsi nähdessään hänet näin, vaan tuntui samalla kuin lohduttavalle.
Noin hänen arvellessaan luo tuli Foibos Apollo, hahmoltaan kuin Asios, mies sotikuulu ja sorja, Hektorin-heimoinen, hevonsuistajan tuon eno, sillä hänp' oli veljiä näät Hekaben, Dymas-sankarin poika, vallinneen Frygiaa sekä Sangarios-joen vartta; lausui näin hänen hahmossaan Zeun poika Apollo: "Miks et taistele? Ei toki sun sovi tauota, Hektor!
Meni jo viikko ja toistakin, mutta matkamiehiä kaupungista ei näkynyt, ei kuulunut, ja rupesivat veljet arvelemaan asiaa sinne, tänne. Ja heidän näin arvellessaan koitti viimein kymmenes päivä, mutta aina samalla tietämättömyyden tiellä viipyivät Simeoni ja Eero. Aurinko nousi, ja korkeimmallaan kierteli pirtissä reuhuava ilo; ja voimakkaasti siellä lausuiltiin, koska kukin kerskaili voimiansa.
Arvellessaan lähestyvänsä kivilouhikkoa tuli hän kahta vertaa varovaisemmaksi ja tutki aina maanpintaa ennen kuin astui, oliko se vakava. Silloin töytäsi hän pimeässä patsasta vasten, joka oli yksin tien varrella ja hänelle hyvin tuttu. Vaikka häneen sattui hyvin kovasti, huudahti hän ääneen, ei kuitenkaan tuskasta, vaan ilosta. Patsas oli ihan syvemmän louhikon reunalla.
Onhan Maria siksi viehettävä kuin muutkin tytöt ja päälliseksi niin rikas, niin mahtavan talon tytär... Näitä arvellessaan kiihtyi Juusen mieli yhä enemmän Mariaan. Nuo Marian sanat: Kaarloa rakastan enkä ketään muita, ne näpittivät hänen sydämmessään. Hänen tuntonsa rupesi taas tutkimaan.