Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Turvaan ennemmin kuin turmaan kansani saatan. Kunnialahja te vain heti tuokaa, etten akhaijein joukoss' ainoa ois osapuutto; se ei olis oikein. Näättehän kaikki, mi nyt osa viedään verraton multa." Vastasi näin jumalainen Akhilleus, joutuvajalka: 121 "Valtias Atreun poika, sa ahneist' ahnehin, mistä sulle akhaijit tois uromielet kunnialahjan? Eip' isot yhteisriistat nuo ole tiettyjä meille.
Mut näin hän haastaa sille: »Perma, Perma, petetty! voi Viena viekastettu! Väärin sulle on sanottu, ei oikein opetettu. Juman teille julistaa ma puhtahan nyt mielin. Ei hän kysy kultia, ei puhu velhon kielin. Erhetystä uhrit on ja kuollehitten kullat. Pyhän Hengen heimolaist' ei peitä maa, ei mullat. Alta nurmen nousee hän ja Isän iloon astuu. Silloin silmät enkeleiden huomen-helmin kastuu.»
Tytti vastannut vain yksikantaan hänelle: Tuuli sulle purtehesi! Väinämöinen siihen soreasti virkkanut vielä: Entä jos maalle astun? Annatko kutreistasi kielet kantelooni? Piika pikkarainen painanut silloin päänsä alas ujostuen ja kuiskannut tuskin kuuluvasti: Se on liian suuri kunnia minulle. Mutta Väinämöinen silloin pyöräyttänyt purren liki laituria ja lausahtanut: Tähän jään.
paisuu pahkasta pään kiimojen otteluun. Hukkaan hältä ne jää: huomenna purppuroi kylmää aaltoas hurme karjan kiihkeän veitikan. Piiloos Sirius ei sinkoa hehkuaan; illoin tarjoamaas raitista vettä juo aurast' uupunut härkä, luokses kiertävä karja jää. Maineen kerran sa saat, lähde, kun sulle näin tänään lauluni soi varjosta tammipuun luolas suulla, min paatta soluu hauskasti haastain vuos.
Hän mulle: »Pian sinne saavut, missä sun oma silmäs sulle vastaa, nähden sen syyn, mi tuulenleyhkän synnyttävi.» Nyt kurja muudan huus jääkuorestansa: »Oi sielut, joiden niin on julma rikos, ett' teille määrätty on viime paikka! Nää kovat kohottakaa silmän hunnut, ett' itkisin ma sydäntuskaa tuimaa ees vähän, ennen kuin taas kyynel hyytyy.» Ma hälle: »Jos mua anot apuun, lausu, ken olet!
ken olet, mistä; ihmetyttää meitä niin armo sulle osoitettu, kuten se ihmetyttää, jot' ei ollut koskaan.» Ja minä: »Keskitse Toskanan virtaa vuo pieni, Falteronan synnyttämä, pitempi kuin on peninkulmaa sata. Sen rantamalta saavun elävänä; ois turhaa sanoa, ken olen, koska, vähäinen vielä nimelläin on kaiku.»
Ja hän vuorostaan nyt lauloi Ylistellen äitiään, Kuvasi sen äidin kasvot Kauneimmilla piirteillään, Kuvasi sen kesämuodon Kirkkaan, sinijärvineen, Ja sen valjun talvivaipan Puki runon kukkaseen. Ja jos häntä seuraat synkkiin Salomaiden pirtteihin, Sama kallis äidin kuva Aukee sulle sielläkin; Etehes hän kuvaa kansaa Suoraa, tyyntä, karkeaa, Mutta jonka sydämmessä Piilee kultaa puhtaimpaa.
Kai tunnet heidät? Mitä nimiä! Ne luottamusta sekä murhetta yht' aikaa vuodattavat sieluuni, mi altis alistumaan on. ANTONIO. Sa muistat vain itseäsi etkä ruhtinastas. Ma sulle sanon: sua ei pois hän päästä; ja jos sen tekee, mielellään ei tee. Sä ethän tahdo vaatia, mit' ei hän suo sulle mielellään. Ja pitäiskö nyt edistää mun, mit' en hyväks luule?
Jumal'anteeks petto, mik' on tehty mulle! Lujemmat valat vannottakoon sulle! Mua, tyhjää, pelkkä tyhjyys huolettaa; Sua, kylläistä, sua kaikki onnistaa. Richardin valtikkaa sa kanna kauan! Ja Richard pian povess' olkoon hauan! Kuningas Henrik, elä, Richard sanoo, Ja valtaheitto sulle siunaust' anoo. No, joko riittää?
Itse nauraisin isännät, kaikki piiat pilkkoaisin, nauraisin sataki naista, tuhat muuta morsianta." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mi sinulla, poikueni? On sulle satunen saanut Pohjolassa käyessäsi, vainko liioin syötyäsi, syötyäsi, juotuasi olet öisillä sijoilla nähnyt outoja unia?" Silloin lieto Lemminkäinen sai tuossa sanoneheksi: "Akat noita arvelkohot öisiä unennäköjä!
Päivän Sana
Muut Etsivät