United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuoksi synnyinmaanko taisto? »On nyt vuoksi veljen oman, mutta myöskin vuoksi äidin yhteisen ja onnettoman.» Eikö äiti teille Suomi? »Löysimme sen laajemmalta, takaa Vienan, Suomenlahden, Peipusjärven rantamalta.»
ken olet, mistä; ihmetyttää meitä niin armo sulle osoitettu, kuten se ihmetyttää, jot' ei ollut koskaan.» Ja minä: »Keskitse Toskanan virtaa vuo pieni, Falteronan synnyttämä, pitempi kuin on peninkulmaa sata. Sen rantamalta saavun elävänä; ois turhaa sanoa, ken olen, koska, vähäinen vielä nimelläin on kaiku.»
Ihana on teko laulunarvoinen, vaan suurta myös jälkimaailmalle säilyttää työn suuren tenho runoss' arvokkaassa. Suojasta vähän yhteiskuntamme sä tyydy myrskysäitä elämän kuin rantamalta tyynnä seuraamaan. TASSO. Tääll' enkö vasta ihmetellen nähnyt, kuin jalo urhouden palkka on? Mä tänne nuorna poikasena tulin, juur' aikaan, jolloin juhla juhlalta Ferrara maineen keskipisteeksi kohoovan näytti.
Ma luulin tuoll' alhaalla sun vielä näkeväni, ajalla aika kussa korvatahan.» Hän mulle: »Nopsaan näin mun tänne tuonut suloista tuskan mettä maistelemaan on Nellani, mi eestäin paljon itki. Hän hurskahilla huokauksillansa mun otti odotuksen rantamalta ja lunasti mun muista kiertoteistä. Sen kallihimmin Jumalalle kelpaa mun lempimäni pikku, leino leski, min yksinäisemp' on hän kainoudessaan.
Kerran kesä-iltamalla kanssa Allin armahain istuttihin kunnahalla kuherrellen kaksin vain. Lähde läksi kummun alta puhtahana pulputen, mutta lähteen rantamalta kasvoi kuusi kaunoinen. Vienosti kun illan tuuli lehviä sen tuuditti, tuulen huminassa kuuli, kuinka kuusi kuiskasi: »Oi, sa suuri sulho siellä, kuinka sua lemminkään! Siksi laulan riemumiellä yöt ja päivät yhtenään.
CHRYSEIS. Häntä saatan ja ojennan käden hälle rantamalta. ANEMOTIS. Kypron Afrodite sinua palkitkoon ja suokoon sinulle vihdoinkin hyvän miehen! Oi, siitäpä tulee hurskaat jäähyväiset. Helleenit ovat kutsuneet kaikki kylän tytöt jäähyväiskarkeloihin. Huilujen säveleet eivät vielä ole jäätyneet, vielä on kieliä jälellä sitroissamme. Vielä kerran saamme me tanssia Afroditen juhlatanssin...
Ma luulin tuoll' alhaalla sun vielä näkeväni, ajalla aika kussa korvatahan.» Hän mulle: »Nopsaan näin mun tänne tuonut suloista tuskan mettä maistelemaan on Nellani, mi eestäin paljon itki. Hän hurskahilla huokauksillansa mun otti odotuksen rantamalta ja lunasti mun muista kiertoteistä. Sen kallihimmin Jumalalle kelpaa mun lempimäni pikku, leino leski, min yksinäisemp' on hän kainoudessaan.
ken olet, mistä; ihmetyttää meitä niin armo sulle osoitettu, kuten se ihmetyttää, jot' ei ollut koskaan.» Ja minä: »Keskitse Toskanan virtaa vuo pieni, Falteronan synnyttämä, pitempi kuin on peninkulmaa sata. Sen rantamalta saavun elävänä; ois turhaa sanoa, ken olen, koska, vähäinen vielä nimelläin on kaiku.»