Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Morannal se lausui nyt: "Tään moisen päivän mä kerran näin; Se päivä tuo oli, jolloin Mä löysin mereltä sun. Mies, nimenä hällä Darg, Maan hylky, vihattu, koditoin Merellä saalista etsi Ja ryösti, rosvaeli. Mä ajelin laivaa sen, Kun maatain kerran se lähestyi; Mutt' eestäin pakeni hän vaan, Tuo rosvo pimeän yön.
Oi Anna! kuinka täynnä rakkautta Oil sydämesi! Itse kärseit vaan, Mut sovitusta kukki jäljissäs. Oi enkelini, rukoile mun eestäin! Oi, että nöyrrä miekin kärsisin Ja muotoksissa suorra seisoisin! Neljäs Kohtaus. Edelliset. Paroni Pantzarsköld. Katri. Luutnantti Werner. WERNER, havaitessaan Marian. Oi Maria! PARONI PANTZARSK
Ma luulin tuoll' alhaalla sun vielä näkeväni, ajalla aika kussa korvatahan.» Hän mulle: »Nopsaan näin mun tänne tuonut suloista tuskan mettä maistelemaan on Nellani, mi eestäin paljon itki. Hän hurskahilla huokauksillansa mun otti odotuksen rantamalta ja lunasti mun muista kiertoteistä. Sen kallihimmin Jumalalle kelpaa mun lempimäni pikku, leino leski, min yksinäisemp' on hän kainoudessaan.
Ma luulin tuoll' alhaalla sun vielä näkeväni, ajalla aika kussa korvatahan.» Hän mulle: »Nopsaan näin mun tänne tuonut suloista tuskan mettä maistelemaan on Nellani, mi eestäin paljon itki. Hän hurskahilla huokauksillansa mun otti odotuksen rantamalta ja lunasti mun muista kiertoteistä. Sen kallihimmin Jumalalle kelpaa mun lempimäni pikku, leino leski, min yksinäisemp' on hän kainoudessaan.
ANNA. Oi, että sydän voisi, Ett' tietäisi! Oi, rukoile mun eestäin. MARIA. Oo vaiti! Askeleita kuuluu tuolta. Toinen Kohtaus. Edelliset, puitten piilossa. Kapteini von Stöbern. VON ST
kun pääset tuollepuolen laajan laineen, kehoita tytärtäin, ett' eestäin sinne rukoilis, miss' on syyttömille korva. En luule, että rakastaa mua enää emonsa, heitettyään leskenhunnun, takaisin toivova jot' on hän kurja. Hänestä havaita on helppo varsin, kuin kauan kestää naisen lemmenliekki, jos silmä, kosketus ei lietso sitä.
"Mikä se on?" kysyi sairas. "Tämä on eräs runo", selitti Oskari. "Minä en jaksa muistaa mikä yritys se mahtaisi olla. Lue se! ehkä sitten siitä jotakin muistaisin", sanoi sairas ja hänen silmänsä ummistuiwat puoliksi. Ja Oskari luki: "Miks' synnyin? Miks' synnyin ma miks' joku muu Ei eestäin syntynyt? Miks' unholaan kuin laho puu On syntyy täytynyt?
kun pääset tuollepuolen laajan laineen, kehoita tytärtäin, ett' eestäin sinne rukoilis, miss' on syyttömille korva. En luule, että rakastaa mua enää emonsa, heitettyään leskenhunnun, takaisin toivova jot' on hän kurja. Hänestä havaita on helppo varsin, kuin kauan kestää naisen lemmenliekki, jos silmä, kosketus ei lietso sitä.
Hän mulle: »Ken siis sinut tänne saattoi, kun palata sa alas aiot sinne?» Ja minä: »Hän, mi vait on vierelläni. Elävä olen, siksi virka, sielu valittu, tahdotko, ma että eestäs maan päällä jotain kuolevaista toimin.» Hän vastas: »Oh, tää kuulla on niin uutta! Se suur' on merkki Luojan rakkaudesta sua kohtaan; rukoile mun eestäin joskus.
Hän mulle: »Ken siis sinut tänne saattoi, kun palata sa alas aiot sinne?» Ja minä: »Hän, mi vait on vierelläni. Elävä olen, siksi virka, sielu valittu, tahdotko, ma että eestäs maan päällä jotain kuolevaista toimin.» Hän vastas: »Oh, tää kuulla on niin uutta! Se suur' on merkki Luojan rakkaudesta sua kohtaan; rukoile mun eestäin joskus.
Päivän Sana
Muut Etsivät