Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mikä siis oli luonnollisempi kuin että vertasitte itseänne minuun sanoen: Olemme yhden ikäiset; minä samalla aikaa istuin äitini polvella isäni vaunuissa ja ajelin pitkin Lontoonin rikkaita katuja, ympärilläni ylellisyyttä ja kaukana likaisesta köyhyydestä. Sellaiset ovat 'minun' muistot, teidän muistoja vastaan."
Hän jäikin olemaan luonani. Minä keritsin hänen tukkansa, ajelin partansa ja toimitin hänet kylpemään, jossa hän pestiin saippuan kanssa puhtaaksi; vaatteet puhdistettiin ja korjattiin, ja kaiken tämän tehtyä hänestä tuli niinkuin toinen mies; hän rupesi jo näyttämään ihmiseltä. Ensimältä ei hän syönyt paljon mitään, mutta vähitellen rupesi hän syömään runsaammin.
Morannal se lausui nyt: "Tään moisen päivän mä kerran näin; Se päivä tuo oli, jolloin Mä löysin mereltä sun. Mies, nimenä hällä Darg, Maan hylky, vihattu, koditoin Merellä saalista etsi Ja ryösti, rosvaeli. Mä ajelin laivaa sen, Kun maatain kerran se lähestyi; Mutt' eestäin pakeni hän vaan, Tuo rosvo pimeän yön.
Ensin etsin niittuloilta, Apilaisia ajelin, Jäytin järven rantasilta, Lehtiheinät lehtoloista, Sitten tohin toisinansa Liki kartanoi lipata, Josta ryömin ryytimaihin, Kapsuttelin kaalimaihin, Kussa kukkia kopistan, Katkon kaalinlehtisiä, Vaikka vaivainen varolla Täällä varsin täydyn olla, Ett'ei kissat kiinni saisi, Eikä koirat ennättäisi.
"Ja sanoiko hän pelkäävänsä, että kotimatkalla taas voisi joutua heidän käsiinsä?" kysyi taas ritari Charteris. "Hän nimen-omaan ilmoitti pelkonsa väijyvistä vihollisista, jota minä kuitenkin joutavaksi loruksi ajelin, koska en saattanut kadulla ketään keksiä". "Eikö hän siis saanut sinulta minkäänlaista apua?" jatkoi ylituomari. "Saipa, kun saikin, jalo-arvoinen herra", vastasi seppä.
"Tämä koira kuin juosta vauhotti vastaani kuin minä tietä ajelin, huiskutti häntäänsä, hyppi ja luikki ja juoksi edellepäin ja sieltä taas palasi minun luo, kuin minä en niin pian jälessä joutunut. Sitten pysähtyi tienviereen ja siinä kuin elkamoi niin se nähtävää oli. Minä ajoin edelleen, vaan silloin se rätäkän nosti. Minä arvasin, että jotakin siellä on. Pysäytin hevoseni ja lähdin katsomaan.
Piispa Morehouse nousi sivuuttaen tavanmukaiset kohteliaisuudet ja alkoi puhua: Ei ole säilynyt asiapapereita, joista voisi saada selville, mitä nuo alkukirjaimet merkitsevät. »Ajelin äskettäin vaunuissani pitkin katuja. Oli ilta. Minä katsahdin silloin tällöin vaununakkunasta, ja silmäni näyttivät avautuvan, ja minä näin asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.
Kuulee alta korpikuusen äänen vaisun vaikeroivan: »Hoi, kuka hiihtäjä oletkin, auta miestä onnetonta! Petralla ajelin, petra katkoi ohjat, kaatoi pulkan, metsän kohtuhun katosi; pelastuin vähissä hengin. Nyt en tiedä tietä enkä paikkaa pakkasen käsistä.»
Astu esille, Paavo! komensi silloin isäntäni minua, joka ajelin viimeistä rekeä. Mutta jos hän minut hakkaa vaivaiseksi, kuka minut sitten elättää? vastustelin. Elä sitä sure, pidän kyllä sinusta huolen, vakuutti isäntäni. On sitä leipää meillä sinullekin, lisäsivät toisetkin isännät. Pitihän minun totella, kävi miten kävi.
Minä ajelin eteenpäin, mutta tuota lapsimaista tyttöä en saanut pois mielestäni. Olinhan kuullut hänen wanhempiensa riitaisesta elämästä toisen mökin perheen kanssa. Olinhan nähnyt hänen niin usein katselewan uteliaasti mökin akkunasta siwuitsekulkewaisia, ikäänkuin hän olisi kyllästynyt tuohon ahtaaseen piiriinsä, ja haluttanut itsekin ryöpsähtää noiden ohikulkijain joukkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät