Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
ARMI. Lausu! miksi tuo kamala Kauhistus on kasvoillasi? KULLERVO. Kamalan tekoni varjo. ARMI. Tekosi! Lapinhan voitit, Mikä hirmu on tekosi? KULLERVO. Muistat, kuin minua neuvoit, Että suopean, sävyisän Naisen retkiltäni toisin Vaimokseni, sulle minjän? ARMI. Niin kehoitin. Toitko? Etkö? Mitä on surua siitä! Jollet tuonut, tuothan vasta. KULLERVO. Mutta jos sinulle toinkin Miniän lopen likeisen?
Sä ehtootaivoa ihailet, sen ruskoa, kultaisuutta, ja kylläykään sinä tuohon et, on aina se sulle uutta. Ja lempi-aikasi sun on syys, min vuoksi, en sitä tiedä. Ja hauskin, väität, on menneisyys, et nykyisyyttä sä siedä. Tuon muinaisaikasi ehtoisan kuvituksesi voimalla kultaat ja aatteet tään nykymaailman vain hautahan kylmään multaat.
Mihinkä mennet, kunne käynee tiesi, sua seuraa, sulle sykkää sydän tää. Sua uskon, unten mies, sua rakastan kenties, mut niinkuin lämpöänsä liekkaa liesi tai perho kiitää kohti kynttilää. Mun surmaa suutelos, ma tahdon palaa, sun silmistäsi liekki outo lyö, mun sieluin, ruumiini sua yksin halaa, sydäntäin kaipuu, sulo tuska syö.
MERCUTIO. No ällistelkööt, siksi ne on luodut; Kenenkään käskystä en minä väisty. TYBALT. Te jääkää rauhaan; tuo mun mieheni. MERCUTIO. Käyn hirteen, jos on teidän puku hällä. Edellä menkää vain, hän teitä seuraa; Hän siinä mielessä on kyllä mies. TYBALT. Se rakkaus, jonka sulle vannoin, Romeo, Supistuu kahteen sanaan: olet konna!
Käten' ottaen hän lausui: "Hjalmar, Mulle miks' yhä rakkaamp' oot? Aikaiseen Oihonnan jo olit kulta, Sinun olin ennenku sinut näin. Miks' ei jäänyt lempen' semmoiseksi! Silloin salata rohkenin Mit' en sulle voinut ma ilmi antaa, Kun sun ylpeyttäsi pelkäsin. Onnen tunsin ja tuo onni mulle Hjalmariakin kalliimp' ol'; Isäksein Morannalia mä kutsuin, Hänen tyttäreksehen luulit mun.
"Tunnenpa kyllä, jo näen äitini tuvan katon", lausui hän, rinta täynnä sanomattomia tunteita. "Niin", sanoi miehensä, "sulla on aina ollut hyvä näkö. Kiitä nyt Jumalaa, että antoi sulle sellaisen edun! Ehkä nyt olet nähnyt kyllä! saanko taas ajaa?" "Aja, aja ystäväni!"
Vai hullu sulle pitäisi olla tässä.» Antti luuli ainakin että Hanna oli menettänyt järkensä. Kyynelsilmin hallitsi sitä riuhtoilevaa vaimoaan ja sydämmellisellä painolla virkkoi: »Rahasi? Saathan sinä ne, hyvä ystävä. Asetu siksi että annan.»
Katso, loistaa taivahilla Pohjan palo iltasella: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ihanaiset laaksot, joissa Purot lausuu kukastoissa: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ja nuo metsät tunturilla Koska kaikuu ehtosilla, Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kaikkialla ääni kaikuu, Kaikkialla kielet raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Syöntä jos on suotu sulle, Murheess' ilossaskin kuule: Suomi laulelee!
Minä katselen illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata pois turhasta maailmasta. Sulle tahtoisin keväästä laulella ja kertoa taivahasta, yön tähdistä, päivän paisteesta ja kaaresta korkeasta. Minä tahtoisin, että sa kaipaisit mun kanssani korkealle! Ja että sä uhrata tahtoisit mun kanssani taivahalle elos nuoren kukkaset kaunihit, et turhalle maailmalle.
Armas Elli, sydämmeni Luokses aina ikävöipi, Iloton on elämäni Jos et sille sijaa suo. Niinkös vain? Niinkös vain? No anna tänne sydämmes, Ma taskuhuni pistän sen Ja kaunihisti kantelen. Kuules, armas Elli kulta, Pilkallasi pistävällä Rinta raukan murrat multa, Tuonen tielle työnnät mun. Vuotas vain! Vuotas vain! Maitotilkan sulle tuon, Se rinnan rohto oiva on Ja pelastaa sun elohon.
Päivän Sana
Muut Etsivät