Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kun hämärtyy, ja tyynnä maa jo uneen vaipuu illoin, hänt' aatellen, mi kauas läks, mä yksin itken silloin. Kulta, sua yksin itken silloin! Hatun keikkua anna! Nuor Jehki kun kaupunkiin tuli vuorilta vasta, niin kurkisti tukka lakin halkeamasta. Nyt hattu ja sulka on päähän panna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Hatun keikkua anna vaan, ja liehuta sulkaa!
Minä olen hänen vaimonsa ja näes, minähän tään kannan, sentähden että kunnioitus minulle itselleni sanoo: sinun täytyy se kantaa." Hätäisessä kiitollisuuden tunnossa ja samalla häpeästä ja katumuksesta, painoi tuo nuor' impi lämpimän suutelon hänen huulilleen ja lennähti pois. "Hän on pelastettu," ajatteli Olga. "Oi, Jumalani!
Oi kulta-aika riemukas, suloisin, armahain, kun nuor' on ylioppilas, ja puutetta ei laisin, ja huolt' ei tuntis ollenkaan, kun viikset vaan sain kasvamaan! En tiennyt muiden hädäst', en, ilosta sydän sykki; vahv' olin, punaposkinen, ja kaikki suonet tykki. Niin nuori olin, riehakas, ja ylpeä kuin kuningas.
Nuor' oisinko minäkin ollut, Tuli-intoa uhkuillut Ja toiveinko rintani tuorein Ois kerran se kohoillut? Ja aiturin laillako aatos Myös mittasi taivaat ja maat, Ja raivosi sortoa vastaan Miss' aiat on onnekkaat? Olen riemuinnutko mä myöskin Kuin lapsonen mieleltäin Jako mull' oli puhtahat tunteet Sekä hellyyttä syömmessäin.
Hänen pitää tulla Mun kuningattareksen' joko ehdoin Tai väkisin. Hoo, impi on kuin lapsi, Sit' itkee, mit' ei viisaus sille myönnä, Mut heittää huolen pian ja älykästä Johdattajata kiittää, joka sen Todellisehen onneen pakoitti. Mies sorja eikö ole Hakon? Reipas, Nuor', innokas? Ja eikö kuningas? Kuningas Trondilaisten!
Tuskinpa nuor' oli vieras loppuhun ehtinyt, kun jo, kirkas kyynele silmässään, nous tuolista vanhus: »Poika sen armahan», lausui hiljaa hän, »kuva kallis sen kuvan, jonk' yhä kaipaavaan sydämeeni ma kätkin, tullos, niin sydämelleni taas jalon vainajan painan.
Kun nuor' olin, lemmin ja lemmin vaan, Se aik' oli herttainen; Ei ollut rattoa päällä maan, Jota verrata lempehen. HAMLET. Onko tuo mies tunnoton työlleen, koska laulaen hautaa kaivaa? HORATIO. Tottumus on karkaissut hänen luontonsa. HAMLET. Niin kyllä: työttömän käsissä hienoin tunne.
Jatkuuko kosto vielä haudan taa? Kirottu konna, sinut vangitsen; Mua seuraa, tottele, sun täytyy kuolla. ROMEO. Niin täytyykin; siks tänne tulinkin. Nuor' urho, älä kiusaa toivotonta; Pakene! Noita kuolleit' aattele! Niit' etkö pelkää? Pyydän sua, älä Mua raivoon kiihoita ja päällen' uutta Luo synnin kuormaa! Mene! Jumal'auta, Sa mulle rakkaamp' olet itseäni, Sill' aseiss' olen itseäni vastaan.
Tämän etevän miehen muotokuvan alla istuivat eräänä iltana kauppaneuvos Blum nuor. ja hänen rouvansa, syntyisin Blum, miehensä serkku, molemmat sen kunnianarvoisuuden ympäröiminä, jota muotokuva säteili. Kauppaneuvos pelasi pasianssia, ja rouva kutoi sinisenvalkeaa lapsenpukua.
Ydin nuori, vanha pinta, vuoroin vakaa, vallaton, lumitukka, tulirinta noinpa ukon riento on. Väki virkkoi: »Tulimmainen! Nuor' on ukko uudestaan, sydämessä eikös vainen veitikka viel' ennallaan! Silmiss' eikö välky, väiky kaunis voiton kajastus! Nyt ei hiittäkään hän säiky, huulill' äidin rukous.» Verileikki leikiteltiin, tuli vuoroin voittokin; veisattihin, rukoeltiin, väki pääsi leirihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät