Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kun hämärtyy, ja tyynnä maa jo uneen vaipuu illoin, hänt' aatellen, mi kauas läks, mä yksin itken silloin. Kulta, sua yksin itken silloin! Hatun keikkua anna! Nuor Jehki kun kaupunkiin tuli vuorilta vasta, niin kurkisti tukka lakin halkeamasta. Nyt hattu ja sulka on päähän panna. Sa uljas Jehkini, hei, hatun keikkua anna! Hatun keikkua anna vaan, ja liehuta sulkaa!
Hän pyyhkäisi silmiänsä, tais käydä ne himmemmäks, ja, yrmistäin näköänsä, pois kääntyi ja sisään läks. Samaisen tuon urhean herran minä tunsin jo ennestäin, saman tuon von Essenin kerran sotivan Savonmaassa ma näin. Oli nopsa hän muulloin kyllä, mut nyt tuli peijakkaat. Vilun tähden häll' oli yllä sudennahkat ja vuotikkaat.
Kukkain kuu ol' alullansa, Pultamaan läks uskoansa Urhot Servian, Servian kaunon hymy herkes, Poski kelmetä jo kerkes Ennen ensi Kukkaa kunnahan. Luona hopeaisen Savan Hauta tuskiin sydänhaavan Lievityksen soi. Yks sen tarun ties, oi armas; Pakahtui siit' immen parmas, Että joukkos Orjaks sulhon toi. Kun sa kuulit riemun kielen, Muistooni toi murhemielen Juhlan päivä tää.
Mun lempeni lieska tumma Se säihkyy loistossaan, Kuin tarina kaihosa, kumma, Suviöin jota kerrotaan. "Vait taikapuiston tiellä Nyt astuvat nuoret nuo; Satakielet ne laulavat siellä, Kun siimehet valoon luo. "Sydän kylmä on neidon nuoren, On ritari polvillaan. Tuli silloin peikko vuoren, Läks neito kaikkoamaan. "Ja ritari veriin raukee, Käy peikko kammiohon."
Kun ei ketään nähnyt, kuullutkaan, Läks' hän vielä kerran virran luo, Päänsä kallisti sen ylitse, Siinä kuvaansa nyt katseli Sekä virkkoi surkeasti noin: "Puronen, Nadeschdan ystävä, Sure, kun et vedelläsi voi Hävittää mun kauneuttani. Kylpenenköhän mä katala, Kurja kukkiin koristunenko?
RISTIRITARI. Kai teiltä kysyä saan, Nathan, kuka tuolla luotanne läks äsken? NATHAN. Ettekö siis tunne häntä? RISTIRITARI. Hän eikö ollut munkki-hyväkäs, jot' ajokoiranansa patriarkka niin halukkaasti käyttää? NATHAN. Ehkä oli! Hän patriarkan mies on ainakin. RISTIRITARI. Ovela keino, yksinkertaisuutta edeltäjänä käyttää konnantyön! NATHAN. Niin, yksinkertaisuuden tuhmuutta, ei hurskautta.
Isän ja pojan on nähnyt hän puhki polvien monten nukkuvan lasna; mut mistähän tie oli avutonten? Polvet polvien tietämiin nousi, vanheni, läks, mihin niin? Ongelma, josta halaa selkoa, noin taas palaa!
Mut kun tulin Puolitiehen, kävin kievariss' äkkipäin, ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin: hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin! Läks nuori laulaja taistohon, soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
Näin ei Munter aikanansa; kun läks sotaan Kustaan kanssa, kohta, vaikka vasta tuotu, oli soturiks kuin luotu. Joi, ja särki iltasella kiväärinsä iloissansa; vääpelinsä aamusella antoi hälle pampustansa, virkkoi:
Tuost' ukko Dufva hämmästyi ja heltyi itkemään; Sven, pussin selkääns' ottaen, läks' joukkoon lähimpään. Hän terve oli, mittava, no, muusta huoli viis, rekryytiks väkeen Dunckerin pääs' tinkimättä siis. Tulipa sotatemppuja nyt Dufvan harjoittaa, se omituist' ol' laatuaan, ja nähdä hupaisaa; korpraali huusi nauraen ja nauroi huutaen, Sven toimessa ja leikissä ol' yhtä totinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät