Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Vaunuissa ei Constance sanonut monta sanaa Charlottelle, hän valitteli ankaraa päänsärkyä, joka oli vielä pahentunut liian pitkän aamiaisen aikana. Ja hän istui väsyneen näköisenä, silmät puoleksi ummessa ja ajatteli. Heti Rosen kuoleman jälkeen, ja kun vielä Christophekin oli mennyt pois ja siten repinyt Fromentien sydänhaavan yhä suuremmaksi, oli hän tuntenut aivankuin uuden toivon heräävän.
»Kukkain kuu jo talven liensi, ristin eestä taistoon riensi urhot Serbian. *Serbian ruusun* punalehti kelmetä jo ennen ehti, kuin ne kuihtui, kukat kunnahan. »Luona hopeaisen Savan vaipui tuskiin sydänhaavan hautaan hiljaiseen. Yksi tiesi sen, oi armas: pakahtui tuon immen parmas, kun toit tänne sulhon orjuuteen. »Riemuhuudot kun soi sulle, murheita toi mieleen mulle juhlan päivä tää.
On salaisuuksia, joiden ilmitulemisen ajatuskin koskee kipeämmin kuin sydänhaavan raateleminen soraisella raudalla. Sentähden en tappanut itseäni. En myös karkuun lähtenyt, sillä olin palveluksessa ja virkavalta olisi minut saavuttanut. Ajattelin: menen rannan veteen synnyttämään ja niin lapsi tukehtuu ennenkuin on elämään ruvennut.
Kukkain kuu ol' alullansa, Pultamaan läks uskoansa Urhot Servian, Servian kaunon hymy herkes, Poski kelmetä jo kerkes Ennen ensi Kukkaa kunnahan. Luona hopeaisen Savan Hauta tuskiin sydänhaavan Lievityksen soi. Yks sen tarun ties, oi armas; Pakahtui siit' immen parmas, Että joukkos Orjaks sulhon toi. Kun sa kuulit riemun kielen, Muistooni toi murhemielen Juhlan päivä tää.
Päivän Sana
Muut Etsivät