Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Toistaiseksi hänen uudistussuunnitelmansa raukesivat virastojen väliseen kateuteen sekä ylhäisten sotilasten itserakkauteen, jotka eivät tahtoneet antaa siviilimiehen opettaa heille heidän ammattialansa asioita. Se diplomaattinen tappio, minkä Venäjä kärsi Serbian kysymyksessä maaliskuussa 1909, ja jonka syynä oli sen sotilaallinen valmistumattomuus, mursi viimein virastovastarinnan.
Poskilla on puna hienoin, silmäss' säihkyy hohtein vienoin kyynel kuulakas: »Onniko vai tuska toi sen?» syliins' saaden puolisoisen, hiljaa hältä kysyy valtijas. »Auvoni!» hän huokas haastain, »lapsuuspäiväin mielimaastain viel' on muistossain impi-ystävä, mi kukkaan hetkeks puhkes, häipyi hukkaan; *Serbian ruusuks* sanottiin hän vain.
Ja olihan siinä puheen ainetta ja kannunvalamista arkkiherttuan murhasta ja Itävallan ja Serbian kireistä väleistä... Edessäni on pohjukka alppijärveä, joka kapenee laakson pohjaa kohti. Lahden ympärillä nousevat rinteet melkein pystysuorina korkeuksia kohti.
Aleksanteri III:n kuolemaan asti Venäjän hallitus ei pitänyt mitään diplomaattista edustajaa Sofiassa, ainoastaan salaisia asiamiehiä, joiden virittämien murhayritysten uhriksi rahaministeri Beltshev 1890 joutui. Stambulov sitävastoin pelastui henkivartijainsa valppauden tähden. Niinkuin Bulgarian olemassaolostaan, niin Serbian riippumattomuudestaan tulee kiittää Venäjän aseita.
Englanti yksin ei ollut siihen suostunut. Mieliala Venäjällä pysyi sotaisena. Innostuttiin "pienen, tilkkuvaltion ahdistaman Serbian" puolesta, joka kuumeentapaisesti varustautui hyökkäyssotaan Itävalta-Unkaria vastaan. Kun myöskin venäläisiä joukkoja keskitettiin Galitsian rajalle, niin Wienin hallitus 17 p. maalisk. 1909 kutsui kokoon reservit.
Vasta 3 p. lokak. 1916 rata tuli valmiiksi, kun Habarovskin luona rakennettiin silta Amurin poikki. Japanin hyökkäyksen pelko oli osaltaan syynä myöskin hallituksen myöntyväisyyteen Serbian kysymyksessä maaliskuussa 1909. Senjälkeen se innokkaasti pyrki Japanin kanssa lujaan sopimukseen saadakseen tulevaisuudessa selkänsä vapaaksi.
»Kukkain kuu jo talven liensi, ristin eestä taistoon riensi urhot Serbian. *Serbian ruusun* punalehti kelmetä jo ennen ehti, kuin ne kuihtui, kukat kunnahan. »Luona hopeaisen Savan vaipui tuskiin sydänhaavan hautaan hiljaiseen. Yksi tiesi sen, oi armas: pakahtui tuon immen parmas, kun toit tänne sulhon orjuuteen. »Riemuhuudot kun soi sulle, murheita toi mieleen mulle juhlan päivä tää.
Seidin sydän vuotaa verta; noinpa hänkin vietiin kerta synnyinmaastahan, Serbian laaksoin lapsuusko'ista, satakielten ruusustoista, onnestansa mailta Moravan. Povi nousee, posket palaa; »Katsos vierasta!» hän salaa virkkaa orjalleen. »Kahleen kantajaks ei totu valtakotkan vapaa rotu, lentää tahtoo yli maan ja veen.»
Lokakuun 30 p. tsaari otti puheilleen Serbian pääministerin Pashitshin ja kruununprinssi Yrjön, joka sotaisilla puheillaan oli Wienissä herättänyt epämieluisaa huomiota. Venäjän sanomalehdistö alkoi puhua uhkaavaa kieltä, sanoen anastusta sietämättömäksi rikokseksi Berliinin kongressin määräyksiä vastaan, joita Venäjä muka aina oli uskollisesti noudattanut.
Hän antoi merkin serbialaisten kapinaan Bosniassa ja Herzegovinassa vuonna 1875, bulgarialaisten nousuun seuraavana vuonna, Serbian ja Montenegron sodanjulistukseen Portille. Sillä oli tulipalo Balkanilla sytytetty.
Päivän Sana
Muut Etsivät