United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos siis hänet toivot saada, muista Ehdot: hiihä Hiiden hirvi; sitten Hiiden ruuna tulisuinen suista; Tuonen joest' ammu joutsenitten Suust' yksi ensi kerrall', muista Jos ne työt teet, niin kosijitten Yli voiton saat ja rintaas vastaan Painaa saat mun ihanata lasta."
Noin rukoellen pyys; sanat kuuli ne Pallas Athene, 121 pontta jo loi jäseniin, väen virkeän sai käsi, jalka, astuen luo sanat siivekkäät uroholle jo virkkoi: "Iliolaisia päin nyt huoleti käy, Diomedes, sillä sun rintaas loin saman pelkäämättömän tarmon, Tydeus joll', isäs, otteli ain', uros uhkeakilpi, siirsin myös sumun silmiltäs, mi ne verhosi ennen, että sa tarkoin voit tuta ihmiset kuin jumalatkin.
Tyttö, ei sun muotos tenhoinen Eikä poskillasi ruusunhohde, Ei, vaan rakkaus suureen kaikkehen Tenhoten mua viettää rintaas kohden. Sylissäspä maan ma omistan, Taivaan autuus siinä mulle henkii; Eipä kumma siis, ett' arvostan Yhtä kalliks' sun kuin kumpaisenki. Taudista toipuvalle.
Sull' eikö hiljaisehen onneen täällä oo kaikki, mitä toivoa vain saatat? Sa etkö iloita voi kultaoksasesta, jok' auringolta sua suojelee? Sa etkö illan ruskotusta vastaan voi rannan sammal-vuotehelta rintaas nostaa? Sa kuljet kesken kukkain kasteisten ja pensaikosta sopivata ruokaa sa yltäkyllin noukit ja lähteen hopeaisen vettä juot.
Sitä painaa saa siro paljas jalkas, Mut jo pitkäkses ilakoiden heityt Ja sa annat niin kesäpäivän paahtaa Ruskeaks rintaas. Himot haihtuu pois, tuli siell' ei polta, Joka mailman muun erämaaksi martaa; Elo heelmöittyy, sekä luonto suuri Uhkuvi luoden. Tähän seutuun niin sinut vien mä, kulta, Ja sa lemmelläs tämän rinnan uljaan, Jota näännyksiin erämaat ei saaneet, Elvytät intoon.
Kasvoiltaanpa vivahteli varjot Surun, suuttumuksen, inhon, säälin, Silmäns' oli luotu pergamenttiin. Kauan mietteissään hän seisoi, vihdoin Vaiti-olon katkais, lausuin: "Ukko, Kutsuttiinhan suakin kerran valon Pyhään valtakuntaan, valuivathan Sunkin rintaas armon lämpösäteet Niin mä kuulin; mutta kuinkas elät?
Sallittenko Sä hyvin osuit, miekkani! Niin pitää Sun lyömän side, joka tuohon konnaan Mun kaikkisuuten' yhdistää. Kuink' osas Hän kavalasti asiansa ajaa Ja sanan suustan' onkia. Mut varro, Sa petturi! Eip' onnistu sun vehkees. Sit' ihanaa et rintaas likistää Sa saa, niin kauan kuin tää pää on pystyss'. Sen vannon kautta kruununi. Jos teidän Armonne sallis HAKON. Poijes kirjoines Ja ole vaiti!
En arvaa kai. Mut tuskaa totuus tietää! Ja vaikka ruusu, satakieli noin Vain valhettelis tunteitaan, voin sietää Tuon valheen, kuten muita sietää voin. On Pyhään Allianssiin Nyt syämemme liittouneet; Ne toisiinsa nojauneina Sai pyhimmät yllykkeet. Oi, vain tuo nuori ruusu, Mi rintaas kaunisti niin, Tuo pieni liittolaisraukka, Se melkein murskattiin. Neilikat ne tuoksuin huokuu!
"Koiriako vai juopuneita miehiä välttäen olet taas juossut itsesi lämpöseksi ja hengästyneen? Rakas lapseni, muista heikkoa rintaas', joka on ainoa perintö isältäsi. Onhan lääkäri kieltänyt sinua juoksemasta!" "Elä tällä kertaa minua toru äiti-kulta", rukoili tyttö. "Mun oli kotio kiiruhtaminen antamaan sulle tiedon korkean vieraan tulosta."
On moni mies sovitukseen tyytynyt, sakkoon, vaikk' oma on veli tai oma poikakin hengeti lyöty; niin talohonsapa tappaja jää, isot antaen lunnaat, toisen malttunut taas sydän on sekä miehevä mieli, kun hyvityksen sai. Mut on leppymätön vihan kiukku, jonk' ikivallat rintaas loi tytön ainoan tähden, ainoan vain; ihaninta nyt impeä seitsemän saathan, myös monet aarteet myötä.