United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vilkahtain kuin tähden liemu, Puiston varjost' armas kulkee, Suuntaa tiensä impehen. Määrään miekkonen jo saapi; Hiljaa lukko raksahtaapi; Uudin vaipuu, aukon sulkee, Sammuu lamppunen. Varpuselleni. Sua holhon mielelläin, oi varpu kulta, Ja, kyynel silmässäin, Useinkin luen jyvät, jotka multa Sa noukit kädestäin.
Hän syöksähti kiveltään esiin ja tarttui ilkkuvaa Paavolaa rinnukseen. Hae tänne sekä kontti että kalat, kuuletko sinä, hae tänne se minun suuri harrini... Vai tässä sinä äkäpussi rupeat sappeasi purkamaan ... mutta noukit ... noukit silmäänikin sinä sieltä joka kalan, sinä viholainen, sinä, sinä... Hän tärisytti Paavolaa ankarasti rinnasta ja retuutti hänet paadelta alas veteen.
Sull' eikö hiljaisehen onneen täällä oo kaikki, mitä toivoa vain saatat? Sa etkö iloita voi kultaoksasesta, jok' auringolta sua suojelee? Sa etkö illan ruskotusta vastaan voi rannan sammal-vuotehelta rintaas nostaa? Sa kuljet kesken kukkain kasteisten ja pensaikosta sopivata ruokaa sa yltäkyllin noukit ja lähteen hopeaisen vettä juot.
Kylmä on hangen kiiltävä pinta, kylmempi saiturin jäätynyt rinta, kolkko on lehdetön syksyn lehto, kylmempi onneton orvon kehto kylmempi, kolkompi vielä on varmaan patsas haudalla taattoni armaan. Noin noukit rikkaruohoja, oi äiti, taimitarhastas ja kohta kaikk' on puhdasta sun pienoisessa puistossas.