United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pojan päähän tarttui hän suudellen: »Jotain pyytäisin sulta ma mielelläin. Minä rahaa itse omista en, sen äitini vie. Mut itselläin tämä kaulakoru on kultainen. Ota se, myö, lähde pelaamaan.» Rolla hän vastasi hymyllä vaan. Ja hän tyhjensi pienen pullosen. Tytön kaulakorun hän suudelmin peitti. Ja kun havahtui tyttö jällehen, Rollan oli elämä jättänyt. Pyhäss' suudelmassa hän henkensä heitti.
YLIOPPILAS. Täss' selv' on missä, kuinka. Tähän mieltynen. MEFISTOFELES. Kaikk' oppi harmaa on, oi veikkosen', Elämän kultapuu on vihree vaan. YLIOPPILAS. Kuin unelmaa tää kaikk' on tosiaan. Ah, jospa toiste saisin teitä puhutella Ja viisautta syvää ammennella! MEFISTOFELES. Min voin, teen teille mielelläin.
Rukouskirjaa, tuumin, aina käyttää voi kristitty. En minä tosin, kun en taida lukea NATHAN. Ei siitä mitään! Vain asiaan! MUNKKI. On mulle selitetty, ett' alku- sekä loppulehteen kirjan on herra luettelon omastaan ja rouvan suvust' omin käsin tehnyt. NATHAN. Sep' oivaa! Juoskaa, kirja noutakaa! Nopeaan! Saatte kultaa painon sen, ja lisäks tuhat kiitosta! Pian, juoskaa! MUNKKI. Niin mielelläin!
Mutta nyt, Richard, teetä juodessa ja pannukakkuja paistaessani teen mielelläin sinulle pari kysymystä. Sanoppas ensiksi, miksi et sinä koskaan antanut minulle ja miehelleni tietoa, että Maria oli kipeä?
Mutt' synkkänä, röyhkeenä Ja vaatteet korvettuneina Darg Jo kuolevaisena istui Kuin haahmo laivalla vaan. Hän lausuvi: "Kuningas, Käyn unheen lepohon mielelläin, Rukoilen vaan tämän eestä, Mi yksin surevi mua. Et nää hänen kasvoissaan Mun vertani. Sillä ketään ei Maan hylky, heittiö jätä Velkansa perilliseks'.
Sun uskos se juuri on totuutes. Usko poikani unehes!» Miten mielelläin, niin mielelläin hänen luoksensa jäänyt oisin luo Tuonen virtojen viileäin, mut kohtalot päätti toisin. Vielä viimeisen kerran viittasi hän kuin hän vain viitata tiesi. Taas seisoin ma rannalla elämän, mut nyt olin toinen miesi. Nyt tulkaa te murheet ja vastukset, niin saatte te vasten suuta!
Myös tiedät, ryöstöstä sabinitarten Lucretian tuskaan saakka, kuinka voitti se lähi kansat kuninkaiden aikaan. Ja tiedät, kuinka sitä kantoi Rooman jaloimmat, koska ryntäs Brennus, Pyrrhus ja muutkin kansanpäät ja liittolaiset. Niin sai Torquatus, Quinctius takku-tukka ja Deciukset, Fabiukset maineen sen, jota mielelläin ma kunnioitan.
Kas tuota kotkaa vain Hän kuinka ilmaa kiitää silmillään! Hän laskee kohta kyyhkyslakan luo. Ei enää lentimillään lennä tuo; Se kukaan muu ei ole, kuin vaan hän! Niin, oikein! Hän se on, sen näen mä! Hän mun jo näkee. Terve tullut vaan! Mun luoksein tulla tahtoisitko sä! Niin kovin mielelläin! mutt' näinkö saan... AINA. Odota hiukan, vähän aikaa vielä, Siks' että auki portin aukaisen.
Eipä kukaan, ken mun täällä näkee, Antto viejält' apuansa kiellä." Anton tuumaa kiittäin Aatu vastas: "Mielelläin niin pitkällen sua kannan Polulla, kuin voimat suinkin sallii; Siitä käy, ja Luoja taas sun tuokoon!" Molemmin nyt matkailen ne lähti, Toinen käyden, toinen kannettuna, Kunnes metsäpolku vahvemp' alkoi; Veljessovuss' erjettiin nyt siinä.
Jo on aikaa siitä kun eukon näin, mut en häntä voi unhottaa; hänt' aina ma muistelen mielelläin, ja hän kyllä sen kannattaa. Niin, helmi hän oli se eukkonen ja helmipä kalliskin; jos sietikin naurua hiukkaisen, toki arvoa runsaammin. Aina, taisteluun kun mennen ryntökäskyn ilmoittaa, Ukko Lode sitä ennen harmaan päänsä paljastaa.