United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse. RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni. HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös. RISTO. Armoa, armoa! HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle. RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin. HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää kuin minäkään.
THERSITES. Pidä kiinni lutkastasi, kreikkalainen! Iske lutkasi puolesta, troialainen! Se rannus, se rannus! HECTOR. Ken olet? Hectorinko vertainen? Oletko arvon mies ja aatelinen? THERSITES. En, en; olen roisto, halpa, ilkeä hylky, perin ruokoton ryökäle. HECTOR. Sinua uskon, elää saat. THERSITES. Jumalalle kiitos, että minua uskot; mutta rutto taittakoon niskasi siitä, että minua pelotit!
Hurjasti tuijotti hän tähän peljättävään taideteokseen, jonka silmiä huikaisevaa kauneutta vielä enemmän lisäsi laskeuvan auringon säteet, jotka lankesivat sen kasvoille. "Haa!" huusi hän mieletönnä; "tänne se hylky on hänet kätkenyt! Hän rukoilee; jaa, rukoile vaan; saa nähdä, jos rukous voipi pelastaa sinua!" ja syöksi samassa väkipuukolla läpi pistämään luultua kilpailiatartansa.
Ellille muistui mieleen niin selvästi hänen ensi yönsä täällä, jolloin hän luuli olevansa koko maailman hylky ja jolloin hän epätoivoissaan ja häpeissään oli melkein toivonut kuolemaa itselleen. Silloin oli ollut talvi. Vietettyään häänsä olivat he lähteneet ajamaan aamupimeässä ehtiäkseen päivässä perille.
Eikö yhtään kertaa enää jaksa pysyä aisoissaan, ei jaksa ... mennyttä miestä, mennyttä miestä! Kelvoton hylky, hylkyjen hylky sinä Ville oot, tämmöinen juuri hylky, hylky, hylky... Sappeaan valatti noin hetkeksi tajuntaan herännyt mieli, katkeraa sappea omaa kelvottomuuttaan kohtaan.
No, mik' on nyt? Ah, herra Werner! Onko Jo heitä löydetty? Miks' ootte kaikki Niin hämmästyksissä? WERNER, osoittaa von Stöberniä. Tuo hylky riemun On meiltä vienyt! VON ST
Voi minun lintuni, Voi lintukultani, Lintu sininen, Sua oottelen! Kuuletko kuinka kauniisti se hylky laulaa? Se on käsittämätöntä. Minä olen kolme kertaa antanut ottaa häneltä kitaran pois, ja hänellä aina kuitenkin on kitara. *Mangipani*. Tämä käypi yli ymmärrykseni. Mutta sanomattoman kauniisti hän laulaa. Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun on sääli sitä tyttö parkaa.
Yhä uusia kysymyksiä nousi eteen, ja monta kertaa tuntui hänestä, että hän itse oli meren selälle joutunut hylky, jolla ei ollut minkäänlaista pelastuksen mahdollisuutta. Mutta äsken tapahtuneessa onnettomuudessa hän näki Kaikkivaltiaan sormen jäljet ja alkoi ymmärtää, että siinä oli annettu opetusta hänellekin.
Hän oli waatteistaan nähden kuin talonpoika, mutta hirmuisen ruma, että kun awasi kyökin owen, olin säikähtää hengettömäksi. Minä luulin hänet roswoksi, ja minua wapisutti, kun waan katsoin häntä silmiin. Minä tahdoin mennä sanomaan kirkkoherralle, mutta nähtyään minun aikomukseni, se hylky tempasi minut kiinni rautakourillaan ja weti pääni suunsa eteen.
"Kuin tarkemmin asiata mietin", sanoi Joonas, "ei siellä varmaankaan ole muuta kuin yksi. Mitäpä kaksi yhteen pässiin tarttuisi? Hyvä jos yhdelle riittää." "Mutta jos kumminkin lähtisit, Joonas", sanoi Valtteri. "En minä yhtä pelkää, mutta en ole vielä oikein tottunut siihen työhön. Jos se hylky repii uuden takkini."