United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikkialla kohtaa silmä täällä hopean huikaisevaa loistoa: seitsemän raskasta, hopeasta tehtyä pöytää, kukin kullattujen tuolien ympäröimänä; hopeisia kynttiläkruunuja riippuu katosta, ja taiteellisesti tehdyillä hopeakehillä ympäröidyt suuret peilit heijastavat huoneen sanomatonta loistetta. Tanskanmaa. Tanska on ystävällinen, ihana saarimaa.
"Auringon valo," sanoi hän, "on kovin kirkasta ja huikaisevaa vanhalle miehelle, ja lampun valo sopii paremmin tutkivalle tietoviisaalle." Kuningas Aben Habuzin rahanvartija vaikeroitsi noita summia, joita joka päivä vaadittiin erakkolan valmistamiseksi ja valitti kuninkaalle.
Laskeuva aurinko loi kultasäkeniä vedenkalvolle ja valeli soman linnun höyheniin huikaisevaa valoa. Mutta silloin joutsenet osasivat laulaa joikutella; hyvä Jumala oli niille äänen antanut, täysinäisen, mahtavan, vapisuttavan, ja joutsenen aamu- ja iltalaulu oli ihastuttava hartausvirsi kaikille luoduille. Ja niin lauloi sekin loistavin ja upein kaikista joutsenista, josta nyt kertomaan lähden.
Hurjasti tuijotti hän tähän peljättävään taideteokseen, jonka silmiä huikaisevaa kauneutta vielä enemmän lisäsi laskeuvan auringon säteet, jotka lankesivat sen kasvoille. "Haa!" huusi hän mieletönnä; "tänne se hylky on hänet kätkenyt! Hän rukoilee; jaa, rukoile vaan; saa nähdä, jos rukous voipi pelastaa sinua!" ja syöksi samassa väkipuukolla läpi pistämään luultua kilpailiatartansa.
Eurooppalainen matkustaja katselee ihmetyksellä banaaninlehtien tavatonta pituutta, niiden ihmeellistä vihannuutta ja loistoa, mahdottoman suuria runkoja, suuria ja lukuisia hedelmiä, lihavaa maan-alaa ja sen tyhjentymätöntä hedelmällisyyttä, alinomaa kevääntapaista vehreyttä ja huikaisevaa auringonpaistetta; mutta hän huomaa samalla että ihmiset hyvin sopivat yhteen tämän luonnon kanssa ja että he lajissaan ovat yhtä täydellisiä kuin kypsät banaanit, jotka riippuvat heidän päidensä päällä.
Tuo valkeavaahtoinen vana laivan perässä ulottui niin pitkälle kuin silmä kantoi, hämmentäen samaan maitovalkeaan tiehen aallonkuohun potkurista ja rattaan siivistä. Fabiani katseli ääneti tätä aaltojen huikaisevaa leikkiä. Mitä mahtoi hän nähdä tuossa uiskentelevassa peilissä, joka kuvasteli mielikuvatuksen mitä kummallisimpain oikkujen mukaan.
Ja mieli oli niin keveä, niin kumman keveä, ehkä pääsi hän kohoamaan ylös...? Ylös ... ylös, tähtein tasalle. Ja vielä korkeammalle...? Hän aukaisi silmänsä jälleen. Tähdet olivat paikoillaan taas; mutta tähtein takana taivaan portit olivat selkiseljällään. Huikaisevaa valoa sieltä virtasi alas ja valon keskeltä pienet enkelit ystävällisesti hänelle vilkuttivat, kutsuivat, kiirehtivät.
Hän pitkitti vaan yhä eteenpäin samaa loistavaa elämää, työttömänä ja työn perään katsomattomana ja päälle päätteeksi oppi hän vähitellen ryyppimään. Vieraita rupesi Kanniaisella asustamaan tavallista tiheämmästi, ja sitten pidettiin huikaisevaa elämää ja oltiin pöhnässä. Laurin tarkka silmä näki miten viimein oli käyvä, jos tuonlaista elämää kauvan pitkittää.
Aurinko oli taas piilossa ja lyijyharmaista pilvistä seulottiin lumihiuteita maan yli. Valkea piiri supistui päivä päivältä heidän ympäri yhä ahtaammaksi, kunnes he viimein vankihuoneestaan silmäilivät kokonaisia muuria huikaisevaa lunta, jotka kohosivat kahdenkymmenen jalan korkuisiksi. Yhä vaikeampaa oli löytää polttoaineita tuulen kaatamista puista, jotka kohta peittyivät lumeen.