United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elämä on oikeastaan samanlaista kaikkialla, ja jokaiselle meistä tulee aikoja, jolloin on hyvä muistutella itselleen ja muille, että ajallisuuden vajavuus on lyhytaikaista ja se mikä on ijäistä, se voittaa kerran... Vielä kauan istui Toini ajatuksiinsa vaipuneena. Sitte hän havahtui, nousi ja veti käärekaihtimen ylös. Kuulakan kirkas oli elokuun aamu.
Hän kosketti paareja ja sanoi: 'Ja minä sanon sinulle, nouse! Ja kuollut havahtui ja näki Herran kasvot. Oi, tuota tyyntä ja juhlallista otsaa, tuota lempeää hymyä, noita surunsuloisen ja jumalallisen myhäilyn valaisemia piirteitä se karkotti haudan varjot. Nousin, puhuin, elin, olin äitini sylissä olen kuolleista noussut!
»Paa Solen jeg ser» kuuluivat etäisyydestä viulun säveleet hartaina kuin aamurukous. Toini oli istunut ikkunassa tietämättä miten kauan, kun viimein havahtui. Hän katsoi kelloaan. Vasta puoli kahdeksan, ja seinällä riippuva taulu ilmoitti hänelle, että aamiaista tarjottiin vasta puoli kymmeneltä. Hän pukeutui vitkalleen, kirjoitti pari kirjekorttia kotimaahan ja katsoi uudelleen kelloa.
Sulkematta ikkunaa kävi hän pitkälleen vuoteeseensa, unelmoi vielä hetkisen ja nukkui sitten niin sikeään uneen, ettei kello kahdeksan aikaan lainkaan kuullut isänsä herätyshuutoa, vaan havahtui vasta, kun isä astui sisään hänen huoneeseensa. Isä tahtoi näyttää hänelle, kuinka kartano, hänen oma kartanonsa, oli tullut kauniiksi.
Jaakko vaan oli ajatuksiinsa vaipuneena, eikä näyttänyt tulevan huomioonsa, vaikka lapset kävivät vähin häntä puskemassa että hän oikein heilahti; kaikesta näkyi, ett'ei hän tietänyt mitä ympärillä tapahtui. Tuon huomasi Mari ja hän katsoi kauvan Jaakkoa silmiin, suu vähän naurussa; Jaakko ei tuota huomannut. Viimein pyrskähti Mari nauramaan täyttä kurkkua. Jaakko havahtui.
Viskautuen nojatuoliin hän vaipui mietteihinsä ja hämärässä häipyivät hänen silmistänsä vähitellen kaikki nuo äskettäin hankitut kalleudet, häipyivät ja hälvenivät hänen unelmansa kanssa tulla rikkaaksi, mahdottoman rikkaaksi. Vihdoin havahtui hän ajatuksistansa siitä, että ovi äkkiä avausi: »Päivällinen on valmis!» kuului palvelija huutavan.
Vaan juurikuin hän aikoi viedä Austraalian linnuille terveisiä heidän kaukaiselta kansalaiseltaan, hän tunsi kuinka joku hiukan heilutti hänen höyhenpukuaan. Hän havahtui. Ihmetellen avasi hän silmänsä. Ensiksi ei hän oikeen asemaansa älynnyt, vaan pian heräsi muisto ja hän tajusi onnettoman tilansa. Mutta se, mitä hän ympärillään näki, saattoi hänet aivan unhoittamaan itsensä. Oli yö.
Seuraavana aamuna havahtui Magna tapansa mukaan aikaiseen. Hän nousi ylös, sytytti kynttilän ja pukeutui. Vuoteilla vastaisen seinän vieressä nukkuivat vielä nuo eiliset tanssiaistytöt: Sanni pörhöisiä, poltetuita suortuvia otsalleen valahtaneena, Ella harmaankalpeana, väännähdellen edestakaisin levottomasti vuoteellaan.
Rouva Davis ojensi paperin minulle ja samalla sormuksen sekä katsoi minuun kysyvästi. Itkunsa lomassa sai hän tuskallisesti sanatkin esille: Mitä tämä merkitsee? Irenekin havahtui ja toisti saman. Irlantilainen istuutui viereeni ja tarttuen käteeni pyysi minua antamaan hämärään asiaan valaistusta, jos voisin. Minä katsoin sormusta, tunsin sen samoin kuin myös pienoiskuvan sormuksen kannassa.
Haudan luona, viipyin hetken, Uuden ajan henki huus: "Alkanut jo olen retken, Ala Suomi elo uus!" Mutta Suomi nukkui vaan, Uutta aikaa vartoissaan. "Hengen ääni soi vaan kerran: Jok' ei kuule, kuolkohon!" Suomi havahtui sen verran, Että sanat kuullut on: Kylkens sitten käänsi vaan, Uutta aikaa vartoissaan. Jos ois.