United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Moisia miettien hän tasalaitain laivojen kimppuun Hektorin käymään saatti, jo kiihtelemättäkin kiivaan. Riehuen riensi hän päin kuin Ares viuhuvapeitsi tai kulo kulkeissaan tiheikköä tunturirotkon; suust' oli ulkona vaahto, ja tummien kulmien alta silmät leimusivat, kypär' uljas uhkaten nyökkyi, välkkyvä tuo, ohimoilla, kun eespäin ryntäsi Hektor.
Riita kun luopuis luot' ikivaltain, ihmisienkin, myös viha, viisaankin joka vimmata voi, makeampi kuin mesi suust' alas soljuissaan, kons' ihmisen rintaan syttyy, paisuen siell' yhä niinkuin nouseva sauhu! Noin minut vimmaan sai Agamemnon, valtias miesten. Vaan ne nyt olkoot olleitaan, miten loukkasivatkin, on väkisinkin suistaminen viha riehuvan rinnan.
Niinpä me surman suust' uros temmatkaamme nyt itse, ettei suuttuva ois Kronossyntykin, jos hänet surmaan syöksis Akhilleus; eip' ole surma se salliman suoma, jott' ei Dardanon jäis suku tainta ja muistoa vaille. Zeulle ol' armain Dardanos näät yli poikien muitten, kuolollisten tyttäret joit' ovat saanehet hälle.
Kaarl' kuningas ratsas- ja jalkaväell' Koht' valmisti itsens ja sanoi: Nyt, poikani rakkahat, paastoll' ja hiell' Tykö Herran me astumme anoin, Ett' voisimme viel' Me ratk' tällä tiell' Pois puolestamm' ryssiä luoda! He vastasit kaikki kuin yhdestä suust': Niin, kuningas, kuolla tai voittaa!
Sillä hän uskonut ei hänen voivan ilman hänt', eik' ees hänen kanssaan, vallata Troiaa. Näät useastikin tuon emon suust' oli kuulla hän saanut, neuvoja korkean Zeun salavihkaa kons' emo kertoi, konsaan ei sitä kuullut vain, mure ett' oli moinen koituva, kumppani kallein ett' oli kaatuva hältä. Taistelo talttumaton yhä riehui surmatun luona, sorteli, syöksyen päin, urot urhoja kärkevin keihäin.
Nyt viettää yhdess' aljettiin eloa hauskaa ratki, murehet, riemut jaettiin ja yksin "vaakunatki." Nyt olin vain yl'oppilas, hän suurempi kuin kuningas. Ja ukon suust' on tarutkin ne, joita laulan tässä. Niit' usein öisin kuultelin pärehen liekinnässä. Ne korutont' on kertomaa, ne ota, kallis synnyinmaa! Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi moinen kuolo.
Tääll' linnass' onni tänään vieraan' on Flemingin poiast' alkain vankiin asti. Pois! jäisen kalman hajun tänne tuot. Ei Stålarm sua kuulemaan nyt jouda. Se tottako ett' alkaa sota taas? Ei holvi sitten jouda kauan tyhjäks. Jos sin' et sinne muita saa, niin tulen Mä itseäni sulle tarjomaan. Tuon suust' en koskaan viisaan sanaa kuule. Kolmastoista kohtaus. Pois rakkaus, pois sä viime unelmani!
Jos siis hänet toivot saada, muista Ehdot: hiihä Hiiden hirvi; sitten Hiiden ruuna tulisuinen suista; Tuonen joest' ammu joutsenitten Suust' yksi ensi kerrall', muista Jos ne työt teet, niin kosijitten Yli voiton saat ja rintaas vastaan Painaa saat mun ihanata lasta."
Toisena Antilokhos taas Mermeron kaasi ja Falkeen; sai Morys, Hippotion tuta Merioneen tuhopeistä, löi Prothoonin, löi Perifeteen hengeti Teukros. Uumiin urhojen pään Hyperenorin taas Menelaos keihään iski, ja suolet kaikk' ota raatelevainen ratkoi hältä, ja suust' ison, hurmett' uhkuvan haavan kiitäen karkkosi sielu, ja laskihe yö yli silmäin.