United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
En sitä vaihtaisi kuninkaan linnaan, en keisarin kruunuun. Kieleni helkkyvä, hellä ja soipa, kirkas ja sorea suomenkiel'! voitko sa jällehen ankara olla, urhojen kieli, aattehen urhojen, miettehen miesten? Voitko sa olla tappara tarmon, kahleitten murtaja, kansasi kostaja Väinämön kalpa kannella tyynen, talvisen taivaan? Peljätty Pohjolan peikkojen kesken!
Mutta ei mikään muuri ole niin luja, ei mikään vallitus niin vahva, ettei se kaatuisi, kun siihen päin isketään, kun sen kimppuun käydään järjen, älyn ja henkisen tarmon avulla ja sotahuutona suuren aatteen nimi! Hänen kasvonsa muhoilivat. Hänen silmänsä olivat saaneet leikkisän ilmeen. Hän katsoi kulmainsa alta, silmät hymyten. Minä luulen, että tästä tuli kuin tulikin nuorison malja!
Ja vanhan miehen hetkellinen tarmon tempaus oikaisi hänen selkänsä ja koukisti taas tiukalle kaarelle hänen häntänsä. Ei vielä, vaikka sadan suden suusta olisi otettava.
Synteinikö rankaisuksi tuo mun nähdä täytynee, kuinka veljet keskenänsä kuolemakseen riitelee, kuinka aiheeks kurjan kiistan nostettu on entisyys, vaikka varmaan miesten tarmon vaatis moinen nykyisyys.
Puhuessa katosi Vinitiuksen kasvoista tavallinen, jäykkä ilme, ja toivo herätti soturissa eloon entisen tarmon. Nazariuksen kasvot loistivat ilosta, hän nosti silmänsä taivasta kohti ja virkkoi: "Parantakoon vain hänet Kristus, sillä nyt hän pääsee vapaaksi." "Luuletko vartijoiden suostuvan tuumaan?" "Vartijoidenko, herra? Totta kai, kun saavat tietää, ettei heitä kiduteta eikä rangaista."
Pitkään aikaan ei hän ollut alkanut päiväänsä sellaisella tarmon tunteella. Huoneeseen tulleelle Agrafena Petrovnalle hän itseänsäkin hämmästyttävällä päättäväisyydellä heti ilmoitti ei enää tarvitsevansa tätä huoneustoa eikä Agrafenan palvelusta.
Kun sen taika kansaan koski nukkuneesen, murrettuun, Työhön hehkui kansan henki, elon-työhön, taisteluun. Wäinön äänen Suomi kuuli, tunsi tulen rinnassaan, Tunsi voiman hengessänsä, tunsi tarmon tahdossaan. Mut ei murru mielestänsä, vaikka muuta murtuiskin, Nimi sen, ku laulun löysi, nimi Elias Lönnrotin.
»Lähemmä, Jumala, sua!» Ei hätämerkkimme auta, ei sana sähkön, ei valo, ei tuli, rauta. »Lähemmä, Jumala, sua!» Ei anovaisina armon, suorina seisten, patsaina paatisen tarmon. »Lähemmä, Jumala, sua!» Soittaen sorrumme, veikot. Meilläi on vaimot, meilläi on lapsoset heikot. »Lähemmä, Jumala, sua!» Yksin on kuoltava kunkin. Auta ei mua, jos näen suistuvan sunkin.
Synteinikö rankaisuksi tuo mun nähdä täytynee, Kuinka veljet keskenänsä kuolemakseen riitelee, Kuinka aiheeks kurjan kiistan nostettu on entisyys, Vaikka varmaan miesten tarmon vaatis moinen nykyisyys.
ULYSSES. Vain kaunatakseen turhist' asioista Tärkeitä tekee; suuruus häntä riivaa; Vain itselleen hän haastaa, rehennellen Niin ett' on hengästyä; luuloarvo Niin kiehuu, kuohuu hänen veressään, Ett', ajun riidellessä tarmon kanssa, Kapinaan joutuu valtio Achilles Ja sortuu itseensä. Mit' enää sanon? Häness' on korskanrutto: kalmanpilkut Jo huutaa: "Turhaa toivo!" AGAMEMNON. Ajax menköön.